Rango (2011)
No niin! Rangon tylsyys meinasi koitua lopullisesti tämän blogin kohtaloksi, mutta nytpä tartun toimeen ja keksin siitä jotain sanottavaa. Syynä viime päivien radiohiljaisuuteen ovat olleet myös kasaantuneet koulujutut joista olen viikonloppuna yrittänyt parhaani mukaan inspiroitua, sekä maaliskuun lopun leffalakko, joka ei ole varsinaisesti edistänyt kulttuuritekojen kasautumista, rahattomuudesta nyt puhumattakaan.
Rango on siis tuore animaatioelokuva, josta ei kumma kyllä ole liikkeellä ollenkaan 3D-versiota. En edes muista milloin olisin viimeksi käynyt katsomassa animaatiota elokuvateatterissa. Olisiko ollut Disneyn Dinosaurus vuonna 2000? Animaatiotekniikat ovat ottaneet näinä vuosina aimo harppauksia, mutta en taida olla siitäkään asiaankuuluvan innostunut. Mielestäni kaikkien aikojen parhaita animaatioita ovat Kaunotar ja hirviö, Topi ja Tessu, Lumikki sekä Pocahontas. Kuten jo aiemmin 3D:n yhteydessä paasasin, tarina se on tärkein eikä esitysmuoto. (Eikä pesukarhujen esiintymisestäkään ole haittaa.)
Leffa oli siis kyllä hienon näköinen, mutta niin oli jo aiemmin katsomani Näin koulutat lohikäärmeesi. Suurin vika Rangossa on se, ettei siinä ole söpöjä eläimiä. (Itse asiassa pesukarhu kyllä vilahtaa ruudussa, mutta hänellä on vain yksi repliikki. Ja oikeastaan herää kysymys, mitä ihmettä se pesukarhu aavikolla tekee.) Leffan pääosissa ovat matelijat ja nuhjuiset rotat ynnä muut kakkosluokan kansalaiset. Mutta eipä tätä elokuvaa olisi voitu söpöillä eläimillä tehdäkään, koska karskius kuuluu tyylilajiin, jota se parodioi - tai pikemminkin jolle se tekee kunniaa - siis spagettiwesterneihin. Pesukarhuilla leffan tietysti olisi voinut toteuttaa, koska niiden rosvomaski tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia. Usein pesukarhut ovatkin varastelevia ja keppostelevia tyyppejä elokuvissa. Tarvittaessa ne voivat kuitenkin söpöstellä itsensä pois pinteestä.
Rango on lemmikkikameleontti, jonka identiteetti on terraariossa ihan hukassa, ja joka potee yksinäisyyttä, jota ei oikein osaa edes itse määritellä. Onneksi tielle osuu käänne ja Rango tipahtaa omistajiensa autosta keskelle aavikkoa. Elukka jonka päälle omistajien auto on ajanut, neuvoo kameleontille epämääräisesti tien kaupunkiin. Kaupungin nimi on Dirt ja se kärsii suuresta vesipulasta. Kameleonttia ei oteta avosylin vastaan ja saluunassa on pelottavia tyyppejä. Rango kuitenkin tajuaa, ettei kukaan siellä tunne häntä ja niin ollen hän voi olla kuka tahansa. Ja Rango päättää olla Rango, kovis joka tappaa seitsemän veljestä yhdellä luodilla, lännensankari vailla vertaa. Pian Rango ylennetään kaupungin sheriffiksi ja kaupungin vesikriisin yltyessä hän alkaa taistella kaupunkilaisten eloonjäännin puolesta. Vesi vaikuttaa katoavan mystisesti jonnekin ja sheriffin luotsaamina kaupunkilaiset ratkovat mysteeriä pala palalta. Se, joka hallitsee vettä, hallitsee kaikkea. Niin kauan kuin on vettä, on toivoa. Kaipa tämä juonenkäänne heijastelee ihmiskunnan öljytaisteluja tai kertoo tulevaisuudesta, jolloin taistelemme vedestä kuin öljystä. Yhteiskunnallinen näkökulma ja animaation hienous takaavat leffalle hyvät IMDB-pisteet, mutta kaiken kaikkiaan Rango on aika tylsä. En ole koskaan rakastanut länkkäreitä. Ja hirveä määrä kohellusta taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti