keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

They shoot squirrels, don't they?

65. kulttuuriteko 8.3.2011 (jes, enää 300 jäljellä)
Winter's Bone (2010) 

Ajaudun heti kättelyssä off-topicin puolelle, sillä minun on pakko vähän säälitellä Sheryl Leen eli kauniin Laura Palmerin kohtaloa Twin Peaksin jälkeen. Legenda kertoo, että Lee palkattiin alun perin vain esittämään ruumista, mutta joku (David Lynch?) ihastui häneen niin kovin, että Lauran serkun rooli kirjoitettiin häntä varten myöhemmin. Toisin kuin monen muun näyttelijän (Kyle McLachlan, Lara Flynn Boyle, Sherilyn Fenn...), Sheryl Leen ura ei lähtenyt nousukiitoon Twin Peaksin myötä, vaan hän jäi ikuisiksi ajoiksi tekemään pieniä vierailuja sarjoissa ja B-luokan elokuvia. Perehtymällä pikapuoliin hänen uraansa sain selville, että alunperin Leen piti esittää Mary Alice Youngia Täydellisissä naisissa. Tämä rooli olisi varmasti tuonut paljon uusia rooleja mukanaan, mutta valitettavasti sarjan luojat päättivät korvata Leen Brenda Strongilla, koska "her voice-over narration needed 'more of a comic lift' and 'somebody more present and less ethereal'" (IMDB). IMDB:n mukaan sarjan tekijät kuitenkin toivovat voivansa myöhemmin kirjoittaa Leen mukaan sarjaan, mutta seitsemänteen kauteen mennessä häntä ei ole vielä näkynyt. Harmi. Winter's Bonessa Sheryl Lee joka tapauksessa tekee pienen, arviolta viiden minuutin mittaisen roolin.

Elokuva kertoo nuoresta tytöstä, joka pitää huolta pienemmistä sisaruksistaan, koska äiti on hullu ja isä kateissa oleva huumetehtailija. Leffan alussa tyttö saa tietää, että isä on pantannut heidän kotinsa ja maansa, ja mikäli isä ei saavu seuraavaan oikeudenkäyntiinsä, perhe jää kodittomaksi. Tyttö lähtee päättäväisesti etsimään isäänsä kylästä, joka on kuin mafiayhteisö, sillä kaikki ovat toisilleen sukua, kaikki ovat rikollisia ja loppujen lopuksi perheenjäseniä kuitenkin autetaan. Elokuva ei ollut niin kamala kuin alun perusteella odotin, mutta ei kovin mieltä ylentäväkään. Kohtaus jossa nyljetään orava jäi pahimmin mieleen. Jennifer Lawrencen hahmo on samaan aikaan sympatiaa herättävä ja luotaantyötävä. Kun on nähnyt hänet säteilemässä omana itsenään punaisella matolla, ymmärtää Oscar-ehdokkuuden tästä leffasta varsin hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti