Tulevaisuuden tappokone

86/365
Terminator - Tuhoaja (The Terminator) (1984)

Kyllä vaan, tämän(kin) kasariklassikon olen onnistunut välttämään 27 vuotta, mutta lähestyvän kolmikymmenvuotisjuhlan pilasi viime lauantaina Netflixin ja aviomieheni yhdistelmä.

Terminator on tarina, jossa aikamatkailun paradoksit vaivaavat suuresti ja ne kuitataan selittämällä, että "tämä on yksi mahdollinen tulevaisuus". Pääosin leffan tapahtumat kuitenkin sijoittuvat "nykyhetkeen", siis 1980-luvulle, jolloin vaatteet ovat hämmästyttävän samanlaisia kuin 2010-luvun Seppälässä.

Alaston mies (esittelyjä kaipaamaton Arska) putkahtaa keskelle öistä katunäkymää ja riistettyään parilta tyypiltä vaatteet ja hengen lähtee järjestelmällisesti lahtaamaan kaikkia Sarah Connor -nimisiä naisia. Samoihin aikoihin kadulle ilmaantuu toinenkin alaston mies, joka paljastuu Kyle Reeseksi (Michael Biehn), jonka tehtävä on suojella sitä oikeaa Sarahia (Linda Hamilton) terminaattorilta - siis Arskalta. Reese paljastaa Sarahille, että hänen hengissä säilymisensä on tärkeää koko ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta. Reese ja terminaattori ovat kotoisin vuodesta 2029, jolloin koneet ovat ryhtyneet kapinaan ja vallanneet maailman. Terminaattori on tappamiseen suunniteltu kone ja Reese ihmisten puolella sotiva jäänne inhimillisyydestä.

Leffa äityy nopeasti melkoiseksi mäiskinnäksi ja räiskinnäksi, joka ei ainakaan enää nykyaikana tee kovin suurta vaikutusta. Epäilemättä elokuvassa oli aikanaan "jotain uutta" ja taatusti se on monen (miehen) tärkeimpiä lapsuuden klassikoita. Huomionarvoista elokuvassa on se, että se saattaa niukin naukin jopa läpäistä Bechdelin testin. Aviomieheni väitti etukäteen, että elokuvan pääosassa on nainen. Vaikka se ehkä nimellisesti onkin totta, ei bäng bäng -seikkailu käytännössä aivan siltä tunnu. Arvostan kuitenkin tapaa jolla naisen tärkeys sekä suvunjatkajana että kasvattajana nostetaan esiin.

Silti, James Cameronin tuotoksista tykkään enemmän Titanicista.