Tylsäähauskaajänskää!

170/365

Satimessa (In the Bedroom) (2001)

Oletteko ikinä miettineet, mitä tapahtuu niille elokuville, joita kriitikot ylistävät ja jotka ovat ehdolla ties minkä palkintojen saajaksi, vaikkapa viiden Oscarin, mukaan lukien paras elokuva? Minäpä kerron. Suurin osa niistä unohtuu. Joskus, vahingossa jonkun löytäessä ne (krhm, Netflixistä), ne lopulta päätyvät jonkun lomalla tylsyyksissään kymmeniä elokuvia katselevan wannabe-leffakriitikon blogiin vain kuullakseen olevansa umpitylsiä.

Kuten Leffatykin (viiden tähden) arvostelussa todetaan, "kyseessä ei ole mikään perjantai-illan koko perheen iloittelu, vaan äärimmäisen pessimistinen ja synkkä kokonaisuus". Ongelma kenties piilikin jälleen kerran odotushorisontissa. Jotenkin onnistuin vakuuttumaan alustavan tutkimukseni perusteella siitä, että kyseessä olisi jonkin sortin jännäri tai trilleri, mutta kyseessä on kiistatta puhdasverinen draama. Eikä draamoissa sinänsä ole mitään vikaa. Ne vain sattuvat olemaan pikemminkin sitä genreä, jota katson yksin kotona salaa aviomiehen ollessa töissä tai jossain. Draamaelokuvat eivät oikein istu seuraan. Niinpä leffailta meni hölpöttelyn ja tylsistymisen puolelle.

Juoni? Vanhemmanpuoleisen pariskunnan ainoa teini-ikäinen poika tapetaan. Sitten surraan. Leffa kyllä käsittelee aidon oloisesti vanhempien tunteita, mutta Rabbit Hole tekee senkin mielestäni paremmin. (Myös se löytyy Netflixistä, ou jee!)

Rooleissa mm. Sissy Spacek ja Marisa Tomei, jotka molemmat olivat leffasta ehdolla Oscarin saajiksi.

171/365

Scoop (2006)

Tuskin käy kiistäminen, etteikö Woody Allenin kaikissa leffoissa olisi aika lailla samanlainen tunnelma. Niinpä Woodyn mikä tahansa leffa on suhteellisen varma valinta, jos hänestä sattuu tykkäämään. Henkilökohtaisesti en ole järjettömän suuri fani, mutta suhtaudun leffoihin pari kertaa vuodessa -suopeudella. Parasta Woody Allenin elokuvissa on takuu siitä, että ne eivät koskaan kestä kauemmin kuin reilun puolitoistatuntisen.

Kun kovan luokan toimittaja Joe Strombel (Ian McShane) saa kuoltuaan vihjeen siitä, että vapaalla jalalla juoksenteleva Tarot-murhaaja saattaisi olla rikkaan perheen vesa Peter Lyme (Hugh Jackman), hän ei malta pysyä nahoissaan matkalla tuonelaan, vaan materialisoituu nuorelle journalistiopiskelijalle, Sondralle (Scarlett Johansson) saadakseen viimeisen skuuppinsa. Sondra tarvitsee avukseen  projektiinsa neuroottisen taikurin Sidin (Woody Allen), jonka "katoamislaatikkoon" Strombel tykkää ilmestyä. Horjuvan, hykerryttävän ja pian erityislaatuiseksi ystävyydeksi muuttuvan yhteistyön turvin Sondra ja Sid soluttautuvat Peterin läheisyyteen leikkien olevansa isä ja tytär. Pian Sondra ja Peter ovat kuitenkin umpirakastuneita toisiinsa ja varsinaisen skuupin kalastelu meinaa jäädä taka-alalle - olisihan ikävää, jos tuore poikaystävä osoittautuisikin murhaajaksi. Hauska leffa, taattua Woody-laatua.

173/365

Phone Booth (2002)

Olen muka ollut kaikki nämä vuodet näkemättä tätä elokuvaa, mutta kun viimein näin sen, olo oli koko ajan sellainen kuin olisinkin jo nähnyt sen. Hämmentävää. Olenko tosiaan nähnyt sen ja unohtanut täysin - vaikka muistankin leffan siten että se tuntuu tutulta, vai tuntuuko se siksi tutulta, että se muistuttaa miljoonia muita elokuvia? Kumma juttu, sillä mielestäni Phone Booth ei edes mitenkään vakavasti muistuta kaikkia muita maailman leffoja. Hmm.

Joka tapauksessa, kyseessä on melkein kokonaan yhteen puhelinkoppiin sijoittuva leffa, joka tuntuu aika lailla pitemmältä kuin on (1 h 18 min). Koko elokuvan ajan Stu (Colin Farrell) puhuu puhelimessa mysteerimiehen kanssa, joka uhkailee häntä ja vaatii häntä kertomaan vaimolleen (Radha Mitchell), että on soitellut toiselle naiselle (Katie Holmes) kyseisestä puhelinkopista. Stu hikoilee ja puhuu, puhuu ja hikoilee, ja joutuu pian selviämään joukosta puhelimelle kärkkyviä ihmisiä ja sitten laumasta poliiseja ja tv-kameroita. Tällaiset suljetun tilan trillerit ovat aina lähtökohtaisesti kiinnostavia ja koko homma pysyy ihan hyvin kasassa, vaikkei juoni itsessään tarjoakaan järisyttäviä yllätyksiä tai käänteitä.