Jennifer E. Smith: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea (2012)
Suom. Joel Kontro
17-vuotias Hadley on matkalla New Yorkista Lontooseen isänsä häihin, kun hän myöhästyy lentokoneestaan ja kaikki muuttuu. Lentokentällä hän tapaa 18-vuotiaan Oliverin ja päätyy istumaan tämän viereen lennolla. Seitsentuntisen lennon ajan nuoret juttelevat ja rakastuvat. Aamulla Lontooseen saapuessaan he kuitekin eksyvät toisistaan kentän vilinässä tietämättä edes toistensa sukunimiä. Murheen murtaman Hadleyn on pakko kiirehtiä häihin, joihin ei ole alun perinkään halunnut, mutta Oliver jää kummittelemaan hänen mieleensä.
Kirja tempaa mukaansa heti alusta asti ja onnistuu luomaan lämpimän intiimin tunnelman öiseen lentomatkaan, johon mahtuu paljon äänettömiä tunteita. Koukutuin niin että luin melkein koko kirjan kerralla. Yllättäen tärkeimmäksi teemaksi ei kuitenkaan nouse Hadleyn ja Oliverin rakkaustarina, vaan Hadleyn suhde isäänsä. Isä on kirjallisuuden professori, jonka oli tarkoitus muuttaa Lontooseen "vaihtoon" vain vuodeksi. Jo neljässä kuukaudessa hän kuitenkin onnistui rakastumaan siellä ja hylkäsi perheensä. Hadley kantaa suurta kaunaa isäänsä ja tämän morsianta kohtaan, jota ei ole ennen häitä edes tavannut. Takaumien kautta muistellaan aikoja kokonaisena perheenä, sekä aikaa heti vanhempien eron jälkeen. Kirjasta muodostuu ehkä koskettavin tarina, jonka olen avioeroteinin näkökulmasta koskaan lukenut.
Kirja tavoittaa hyvin sen surrealistisen tunnelman, jonka jokainen on varmaan joskus kokenut: kun on valvonut koko yön jutellen jonkun aivan mielettömän tyypin kanssa ja joutunut sitten eroon tästä. Maailma jatkaa kulkuaan, velvollisuudet kutsuvat, väsymys painaa ja koko yö alkaa tuntua unelta, jota ei ole enää koskaan mahdollista tavoittaa. Myös Hadleyn suljetun paikan kammoa ja lentokoneahdistusta kuvataan todentuntuisesti.
Tykkäsin myös kirjan ulkoisesta olemuksesta, siitä että se on suunnilleen A5-kokoisen kouluvihkon kokoinen ja muotoinen, sen kannet ovat kovaa kartonkia ja tekevät siitä jonkinlaisen pokkarin ja kovakantisen kirjan välimallin, kansitaiteesta ja siitä, miten teksti on sivuille aseteltu. Sitä on miellyttävä lukea, pidellä käsissä ja kantaa mukana. Ei ollut ensimmäinen kerta kun lainasin kirjan sen ulkoisen viehättävyyden perusteella. Tällä kertaa se kannatti myös sisällön kannalta.
PS. Vielä on kaksi päivää aikaa vastata kyselyyn oikeassa yläkulmassa. Suosittelen tekemään sen miellyttävän blogiympäristön takaamiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti