Filkkarit III: Päiväunet Plevnassa

Back of Beyond.

65-68/365

Tampere Film Festival: Pe 8.3. Niagara

EFA 3: Short matters

Muistelin viime vuoden perusteella, että EFA-näytökset olisivat suhteellisen laadukkaita. Niissä näytetään European Film Academyn palkintoehdokkaita, joten ihan mitä tahansa elokuvaopiskelijoiden söherryksiä ei pitäisi olla mukana.

Manha de Santo Antonio (2012) kieltämättä vaikutti hieman elokuvaopiskelijan tekemältä söherrykseltä. En saanut leffasta kiinni oikein mitenkään, eikä katalogiin kuvauksen kirjoittanutkaan henkilö ollut osannut tulkita mitä siinä tapahtuu. Kuvaus oli: "Perinteen mukaan 13. kesäkuuta, pyhän Antoniuksen päivänä --- rakastavaisten on uhrattava paperikukin ja suosituilla runoilla täytetyin lipuin koristeltuja pieniä basilikaruukkuja rakkautensa osoituksena". That's it. Ja elokuvassa kuvataan ympäriinsä vaeltavia ihmisiä, jotka vaikuttavat muuttuneen zombeiksi. Viesti jäi hämärän peittoon.

Back of Beyond (2012) puolestaan on perinteisempi leffa, josta nautin enemmän, koska ensinnäkin siinä on dialogia, toiseksi ihastuttavaa brittienglantia, ja kolmanneksi se vaikuttaa perinteiseltä trilleriltä lyhytelokuvan muodossa. Petesy on yksin yövuorossa huoltoasemalla keskellä ei-mitään, kun paikalle astelee Gabriel, joka vaatii, että Petesy maksaa hänen ostoksensa omasta pussistaan. Gabriel väittää, että Petesyä osoitetaan aseella kukkulan takaa. Tyttöystävänsä silmissä aiemmin nöyryytetty Petesy joutuu tekemään päätöksen, uskooko asetarinan ja alistuu, vai taisteleeko pennostensa ja kunniansa puolesta.

Titloi Telous (2012) oli näytöksen toinen hämärä pätkä. En tajunnut ollenkaan, mitä tässä maisemia ilman ihmisiä kuvailevassa "elokuvassa" ajettiin takaa. Viesti aukesi vasta näytöksen jälkeen kun luin kuvauksen katalogista: "Tuore kielto estää mainostamisen ulkoilmamainostauluilla Kreikassa. Kiellon seurauksena sadat mainostaulut seisovat tyhjinä vailla minkäänlaisia viestejä. Mutta nämä taulut itsessään ovat viesti. Ja mekin olemme vain tyhjiä tauluja." (Viimeisen lauseen myötä kuvailija on ehkä siirtynyt hieman ylitulkinnan puolelle, mutta voihan sen näinkin nähdä.)

Eispruch VI (2012) on tositapahtumiin perustuva elokuva turvapaikanhakijasta, joka karkotetaan, koska tämä ei ole täyttänyt oikeita papereita. Kamera kuvaa tapahtumia turvapaikanhakijan näkökulmasta, mikä on mielenkiintoinen ratkaisu ja tekee jokseenkin geneerisestä tarinasta omaperäisesti kerrotun.

69/365

Tampere Film Festival: La 9.3. Plevna

Päiväunet leffateatterissa eli Kansainvälinen kilpailu 10

Kaoottisen yövuoron ja seuraavan iltavuoron välissä päätin pakottaa itseni elokuviin, jotta ehtisin nähdä edes jotain. Valitsin umpimähkään näytöksen jonne vaikutti olevan tilaa, koska elokuvasali oli suuri. Näytöksen teema oli "Törmäys todellisuuteen". Todellinen törmäys todellisuuteen oli se, että rankkaa talkootyötä tekevä ihminen ei vaan välttämättä aina jaksa. Mielestäni leffafestareiden aikana elokuvateatterissa nukkuminen on kuitenkin todellinen kulttuuriteko, jonka jokainen festareilla talkootöitä tekevä varmaankin joskus kokee. Uskomatonta miten hyvin voikin nukkua istuma-kippura-asennossa keskellä väenpaljoutta elokuvien pyöriessä taustalla.

Kahden lyhyen elokuvan ajan onnistuin pysyttelemään hereillä. Ensimmäinen oli Epecuèn (2012), joka kertoo muistoista, jotka jäivät jälkeen suuren tulvan alta Argentiinassa vuonna 1985. Elokuva koostuu kotivideomateriaalista, maisemakuvista ja kertojanäänestä. Toinen leffa, joka kovien ääniensä vuoksi herätti minut unestani pieneksi hetkeksi, oli Oversights (2011). Siinä kerrotaan uudesta näkökulmasta käsin, animaation keinoin, mitä vahinkoja tapahtuu autolle ja sen kuljettajalle kun auto törmää 90 kilometrin tuntinopeudella puuhun. Oikeastaan aika jänskä pätkä. Olen iloinen että se herätti minut.

Oversights.