51/365
Häiden jälkeen (Efter brylluppet) (2006)
Jos olette vierailleet täällä aiemmin tänään, olette saattaneet huomata mitä kummallisimpia ulkoasukokeiluja. Huomaatte niitä jatkossakin, sillä minulla ja Bloggerilla on vielä jokunen kana kynimättä. Tämä ei siis ole valmis muodonmuutos.
Olen usean vuoden harkinnan jälkeen päättänyt, että Susanne Bieristä tulee suosikkiohjaajani! Nyt kun päätös on tehty, aion oikeasti alkaa katsoa tämän elokuvia. Aloitin eilen illalla Häiden jälkeen -leffalla, joka aikoinaan oli ehdolla parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin saajaksi. Bier sai kuitenkin odottaa pystiä vielä muutaman vuoden ja voitti sen viimein elokuvalla Kosto (Haevnen), joka myös odottaa kasautuvassa dvd-pinossani katsomista.
Häiden jälkeen kertoo intialaiselle orpokodille omistautuneesta Jacobista (Mads Mikkelsen), joka lähtee vastentahtoisesti kotimaahansa Tanskaan tapaamaan potentiaalista rahoittajaa, Jörgeniä (Rolf Lassgård). Iso kiho ei suoraan sanoen vaikuta kovin kiinnostuneelta kuulemaan orpokodista, mutta toivottaa sen sijaan Jacobin lämpimästi tervetulleeksi tyttärensä häihin. Siellä Jacob tapaa entisen tyttöystävänsä Helenen (Sidse Babett Knudsen) ja kokee elämänsä yllätyksen.
Leffan juonesta on parempi olla tietämättä liikoja. Se avautuu hiljalleen ja kasvaa tunteiden vuoristoradaksi, joka kattaa ihmiselämän ilot ja surut kehdosta hautaan. Elokuvan - ja ilmeisesti Susanne Bierin - erikoisuus ovat äärimmäiset lähikuvat hahmojen kasvoista. Tunteet hierotaan katsojan naamalle, mikä tuntuu välillä melkein omalle reviirille tunkeutumiselta, mutta siitä ja raskaista teemoistaan huolimatta leffa ei ole pohjoismaiseen tapaan masentava. Visuaalisesti se on välillä äärettömän kaunis ja ilo pilkahtaa hetkittäin surunkin keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti