79/365
House of Cards
Ensimmäinen tuotantokausi (2013)
Netflixin ensimmäinen alkuperäissarja perustuu BBC:n minisarjaan, joka puolestaan perustuu Michael Dobbsin romaaniin. Aloin katsoa sarjaa kotirauhan säilyttämiseksi, mutta se tempaisi yllättäen nopeasti mukaansa. Yllättävää se oli siksi, että kyseessä on politiikan maailmasta kertova sarja, jonka juonikuvioista tajuan korkeintaan 40 prosenttia. Pian kävi kuitenkin ilmi, ettei sillä ole väliä. Loistavasti kirjoitetut hahmot ja mielettömät näyttelijät - Kevin Spaceyn rinnalla myös ikisuosikkini Robin Wright-ex-Penn - saavat tuijoittamaan ruutua haltioituneena. Suhteista paljastuu uusia ulottuvuuksia pala palalta ja sarja tasapainoilee hyvin ohuella nuoralla sen suhteen, tykkääkö katsoja päähenkilö Frank Underwoodista vai ei.
Frank on häikäilemätön tyyppi, jolla kuitenkin vaikuttaa olevan lojaaleja ja sympaattisiakin piirteitä - vai ovatko nekin osa hänen suurta suunnitelmaansa kivuta maailman huipulle, USA:n presidentiksi? Kauden loppupuolella Frank tekee jotain, mitä katsoja ei voi enää katsoa läpi sormien, mutta jo seuraavassa jaksossa koittaa hetki jolloin Frankista on taas lähes pakko tykätä. Argh! Tällainen paine repii minut kappaleiksi.
Mukavan lyhyt tuotantokausi, kerrassaan intensiivinen tunnelma, mielettömiä käänteitä ja käsittämätöntä valtapeliä. Kameralle puhuminen on hitusen ärsyttävää, mutta koska sitä ei tapahdu kovin paljoa, menköön tämän kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti