Musikaalista tyttöenergiaa

81/365
Pitch Perfect (2012)

Beca (Anna Kendrick) pakotetaan collegeen, vaikka hän haluaisi olla Los Angelesissa luomassa menestyksekästä musiikkiuraa tuottajana. Häntä eivät opiskelu tai uudet kokemukset kiinnosta, lukuun ottamatta iltatyötä radioasemalla. Siellä hän pääsee sentään järjestelemään levyjä. Kun Becan isä löytää tämän jälleen lintsaamasta asuntolasta, hän tekee Becalle tarjouksen. Jos Beca osallistuisi yhden kerhon toimintaan ja yrittäisi toden teolla sopeutua joukkoon lukuvuoden ajan, eikä siinä onnistuisi, hän saisi lopettaa collegen kesken ja muuttaa Los Angelesiin.

Musikaalinen ja hyvän lauluäänen omaava Beca rekrytoidaan epätoivon vimmalla pelkistä tytöistä koostuvaan a cappella -ryhmään, Bellasiin. Edellisvuoden häpeällinen kisatappio on saanut uudet hakijat kiertämään Bellat kaukaa ja he joutuvat keräilemään joukkoihinsa kaikki erilaiset värikkäät persoonallisuudet, jotka ovat hitusenkaan kiinnostuneita. Hyvännäköinen, hillitty ja tyylikäs tyttöryhmä on muuttunut laumaksi joka ei tiedä ollenkaan mitä tekee. Ryhmän johtaja Aubrey (Anna Camp) on jatkuvan hermoromahduksen partaalla yrittäessään edelleen ottaa touhun kuolemanvakavasti.

Beca, joka on kapinallinen vähän jokaisella elämänsä osa-alueella yrittää ehdotella Bellasin hienovaraista muutosta, jonkin uuden kokeilemista, revittelemistä. Moni kannattaa hänen ideoitaan, mutta Aubrey on kuin diktaattori, jonka ohi mikään moderni hömpötys ei pääse livahtamaan.

Lopulta leffasta muodostuu aika tavanomainen teinielokuva, joita niitäkin on ihan hauska katsoa välillä. On myös virkistävää, että joskus keskitytään näin vahvasti naisten väliseen ryhmädynamiikkaan - leffassa olisi ollut aineksia vaikka uudeksi Mean Girlsiksi pienellä lisäyrittämällä. Komedian puolelle lipsahdetaan kuitenkin vähän liian överisti. Bechdelin testi tulee taatusti läpäistyä, mutta romantiikkaakin on luonnollisesti mahdutettu sekaan. Enkä olisi ikinä arvannut, että a cappella voi olla näin coolia.