torstai 28. maaliskuuta 2013

Moderni aiheesta eksyminen


80/365
Moderni perhe (Modern Family) 
Toinen tuotantokausi (2010-2011)

Tämä on siitä hirveän kiva sarja, että vaikka sitä katsoessa on aina hauskaa ja vaikka sitä voisi katsoa helposti kymmenen jaksoa putkeen, siihen ei jää tuskastuttavasti koukkuun. Se johtuu siitä, ettei sarjassa vielä kakkoskaudellakaan ole varsinaista juonta. Sitä voisi ihan hyvin katsoa jakson sieltä täältä. Arvostan toki suuresti hyperkoukuttavia sarjoja, mutta silloin kun kaikkia tuotantokausia ei ole kerralla saatavilla, on mukava katsoa välillä sellaisiakin, jotka eivät kauden lopussa pääty huikean jännittävään cliffhangeriin.

Yhdessä jaksossa kakkoskaudella Claire suuttuu Philille siitä, että tämä toistuvasti jättää huomiotta Clairen kirja-, leffa-, ruoka- ym. suositukset, ja heti kun joku muu suosittelee niitä, Phil on valmis kokeilemaan. Tämä on kumma juttu parisuhteissa, sillä se on harvinaisen totta. Yritin kauan saada entistä poikaystävääni lukemaan Paulo Coelhoa (vuosisatoja sitten) ja hän vain tuhahteli ajatukselle. Heti kun muuan uusi ystävämme suositteli Alkemistia, hän oli ryöväämässä sitä kirjahyllystäni. Superärsyttävää. Kun ehdottelin nykyiselle aviomiehelleni että juhlisimme häitämme ravintolassa, sain vastaavanlaatuista tuhahtelua osakseni - kunnes hänen ystävänsä ilmoitti juhlivansa häitään baarissa ja siitä tuli yhtäkkiä cool idea. Argh.

Tunnustan syyllistyväni itse ihan samaan. Aviomieheni kirjamaku ja usein myös elokuvamaku on niin eri planeetalta kuin omani, että suhtaudun äärimmäisen suurella varauksella hänen kirjasuosituksiinsa ja Antichrist-trauman jälkeen otan aina tarkoin selvää, mitä olemme menossa katsomaan elokuviin. (Mutta useimmiten sentään yritän ja suostun leffaan, vaikkei yhtään kiinnostaisi!)

Tämä juttu liittyy ehkä jotenkin etäisesti siihenkin, miten kuunnellessamme vaikka puhelimeen puhuvaa tuntematonta, pystymme nopeasti päättelemään jos tämä puhuu kumppaninsa kanssa. Ärinää, äyskintää, huokailua, luuri korvaan. Sillä tavalla emme koskaan puhuisi ystävälle, edes kaikkein läheisimmälle jota näemme melkein joka päivä. Oma kumppani vaikuttaa usein olevan ihmissuhteiden alinta pohjasakkaa, tyyppi jonka niskaan voi kaataa huonon tuulensa ja jonka seurassa ei tarvitse välittää edes alkeellisimmista kohteliaisuuden perussäännöistä. (Itse asiassa kumppanipuhelut muistuttavat paljon vanhempien kanssa käytyjä keskusteluja...)

Kirja- ja leffasuositukset ovat toki hankalia myös ystäviltä tulleina. Kiinnostuksen kohteita löytyy omastakin takaa niin paljon, etten tartu kovin herkästi suosituksiin. Mielestäni en ole myöskään kovin ahkera suosittelija. Tai sanotaan niin, että jos huomaan ystäväni kuuntelevan niitä ja ne osoittautuvat menestyksekkäiksi, ystävä on halukas kuulemaan niitä lisää ja olen halukas antamaan niitä lisää. Silloin pidämme ilmeisesti samantyyppisistä jutuista ja myös minun kannattaa kuunnella ystäväni suosituksia.

Suositukset perustuvat siis siihen, että tuntee toisen. Ehkä parisuhteiden ongelmaksi muodostuu se, miten hyvin luulee tuntevansa toisen. Pariskunnat kietoutuvat niin yhteen, etteivät aina pysty erottamaan toista erilliseksi ihmiseksi jolla saattaa olla ihan erilainen maku kuin itsellä. Parisuhteessa suosituksen perusta voi olla "koska me tykätään toisistamme, tykkäät varmasti myös kaikista kirjoista ja leffoista joista minä tykkään, hei tässä oli söpöjä apinoita!", kun ystävälle suositellessa otetaan ystävän yksilöllinen persoonallisuus ja maku paremmin huomioon: "hei sä tykkäsit Twilightistakin, älä enää taistele Nälkäpeliä vastaan".

Blogeissa yhdistyy moni hieno asia. Ensinnäkään blogien kirjoittajia ei tunne, eli suositukset eivät hämärry mistään syystä, eikä toista tarvitse loukata jättäessään suositukset huomiotta. Toiseksi bloggaajista oppii kuitenkin nopeasti, ketkä pitävät samoista kirjoista tai leffoista kuin minä itse. Kolmanneksi, blogisuositukset eivät ole mallia "lue tää, se oli tosi hyvä!" vaan mallia "luin tämän, pidin tästä, koska", jolloin voi itse tulkita, onko kiinnostunut samasta aihepiiristä tai tyylistä.

Eksyin aiheesta, tarkoituksella tosin, koska en keksinyt Modernista perheestä muutakaan kirjoitettavaa. Lukekaa blogeja, suosittelen! (Silmäniskuhymiö.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti