"It's not a disease, it's a Russian novel."

Monien ihmisten mielestä on varmaan ikävää käydä leffassa tai kahvilla tai missä vaan yksin. Mietin kävellessäni Plevnalle tänään, milloin olen itse alkanut pitää siitä. Tulin siihen johtopäätökseen, että Carrie on opettanut minut deittailemaan kaupunkiani ja itseäni. Jossain Sinkkuelämää-jaksossa Carriella on treffit New Yorkin kanssa ja sarjassa jaksetaan hehkuttaa kaupunkia jatkuvasti maanpäällisenä paratiisina, joka ei koskaan nuku. Tampere valitettavasti nukkuu liikaa, mutta tykkään siitä ihan varmasti yhtä paljon kuin Carrie New Yorkista. Eräässä toisessa jaksossa Carrie ilmoittaa ystävälleen menevänsä naimisiin itsensä kanssa laskeskeltuaan kuinka paljon hän on joutunut laittamaan rahaa tämän häälahjoihin ja vauvalahjoihin jne. Joo, olen vaikutteille altis. Joka tapauksessa vapaapäivänä on kiva mennä joskus katsomaan jotain sellaista leffaa, jonka salaa haluaisi nähdä ja jota olisi turha edes mainita poikaystävälle tai laatutietoisille kavereille. Tämä ei kuitenkaan ollut ihan sellainen leffa. Sellainen leffa olisi ollut Saman katon alla, mutta päätin arvostaa treffiseuraani (=itseäni) sen verran, että vein hänet katsomaan jotain edes vähäsen laadukkaampaa. Kannatti.

11. kulttuuriteko 12.1.2011
Love and other drugs (2010)


Koska tällä ja Julian silmillä oli IMDB:ssä vain 0.1 pisteen erotus, jouduin heittämään noppaa siitä kumman menisin katsomaan. Olen iloinen, että arpaonni suosi Jake Gyllenhaalia ja Anne Hathawayta. Tässä leffassa oli juuri sopivasti hyvää mieltä ja surumieltä. Missään vaiheessa leffa ei lipsahtanut täysin miseryn puolelle, vaan mukana oli aina huumoria keventämässä tunnelmaa. Kyyneliltäkin vältyttiin juuri ja juuri, sillä leffa loppui ihan oikealla hetkellä eikä mennyt pateettiseksi.

Jamie on siis pelimies, joka päättää elokuvan alussa ryhtyä lääke-edustajaksi. Kyseisestä ammatista annetaan muuten vähintäänkin kyseenalainen kuva, ja juuri siksi Jamie on siihen omiaan. Epäeettisissä työtehtävissä hän törmää Maggieen, joka sairastaa Parkinsonin tautia. Sinänsä yllättävää ja kunnioitettavaa on se, että Jamie ei kavahda tautia vaan päättää kellistää tämänkin naisen. Maggie on mukana samalla asenteella, koska ei sairautensa takia ole innostunut sitoutumaan. Niinpä heillä on pian kasassa toimiva seksisuhde. Kuten olemme erinäisistä populaarikulttuurin tuotteista oppineet, seksisuhteet eivät kuitenkaan pysy kauan seksisuhteina ilman että johonkuhun sattuu. Sänkypuuhien lomassa Jamie ja Maggie alkavat jutella ja pian heillä onkin käsillä ystävyys.

Ystävyys + seksi = parisuhde?

Luvassa on monia käänteitä, itkua ja iloa, vapinaa ja rakkaudentunnustuksia, parannusyrityksiä, surua, murhetta, huumoria, oivalluksia, alastomuutta, väkivaltaa, kimppakivaa ja Viagraa. Suoraan sanoen en tiedä mitä muuta leffa enää kaipaisi. Ehkä yhden vampyyrin olisi voinut ujuttaa sekaan? Vitsi vitsi.

(Ihana.)