Nancy Huston: Enkelin kosketus (1998)
1950-60-luvun Pariisiin sijoittuva kolmiodraama ja sodan kauhujen kuvaus. Natsin tytär Saffie muuttaa Ranskaan ja pyrkii taloudenhoitajaksi menestyvälle huilistille, Raphaelille. Mies lumoutuu tytöstä täysin ja Saffie suostuu vihille päästäkseen eroon saksalaisesta sukunimestään. Pariskunta saa lapsen ja elelee yksinkertaista perhe-elämää. Saffie on kiitollinen kaikesta mitä on saanut ja Raphael hehkuu onnesta uskoen, että vaimokin jonain päivänä vielä avautuu. Näin käykin, sillä Saffie rakastuu unkarilaiseen kommunistiin Andrakseen ja alkaa romanssin myötä lähentyä myös poikansa Emilin kanssa. Raphael kiertelee maailmaa huilua soittaen ja kun kotona odottaa onnellinen vaimo, hän uskoo äitiyden tehneen tälle ihmeitä. Saffien ja Andrasin suhde jatkuu vuosia ja Saffien poika, joka on ollut syrjähyppykeikoilla mukana kaksikuisesta lähtien, pitää Andrasia enemmän isänään kuin Raphaelia. Loppu on hustonilaisen synkeä. Kertoja on koko ajan mielenkiintoisella tavalla läsnä omana itsenään, vaikka onkin ekstradiegeettinen eikä siis kukaan varsinainen henkilö. Loppupuolella tapahtuu mielenkiintoinen hyppäys kun parin lauseen ajaksi kertoja ikään kuin pujahtaa Emilin ruumiiseen ja kertoo sieltä käsin.
Lämpimästi kirjoitettu ja mukaansatempaava kirja. Takakansi tiesi kertoa, että kirjan ilmestyttyä Ranskassa Ellen lukijat valitsivat sen vuoden parhaaksi romaaniksi. Kannattaa ehdottomasti lukea, mutta enköhän löydä vielä jotain parempaakin tänä vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti