Sodankylän leffat 1

150. kulttuuriteko 15.6.2011
Roskisprinssi (2011)

Leffafestarit pyörähtivät omalta osaltani upeasti käyntiin kun pääsin ennen ensimmäistä työvuoroani katsastamaan elokuvan, jonka näkemistä olin kaikkein eniten odottanut. Oli hienoa nähdä leffa ennen kuin se alkaa pyöriä Finnkinolla, ja tietysti kokemuksen ainutlaatuisuutta lisäsi ohjaajan läsnäolo tilaisuudessa. Elokuva perustuu Tuija Lehtisen 20 vuotta vanhaan samannimiseen nuortenkirjaan, joka kuuluu mielestäni Lehtisen tuotannon kärkijoukkoon. Sen on ohjannut Raimo O. Niemi (Susikoira Roi, Poika ja ilves) ja käsikirjoittanut hänen tyttärensä, runoilija Juuli Niemi.

Siitä on useita vuosia kun olen viimeksi lukenut Lehtisen Roskisprinssin, joten muistan siitä enää lähinnä tunnelman, joka on aivan ainutlaatuinen. Mielestäni elokuva tavoittaa juuri tämän tunnelman mainiosti ja henkilöhahmot ovat juuri sellaisia kuin pitääkin. Lulun persoona nousee melkein leffan tärkeimmäksi elementiksi. Ihanasti elokuvaan on löydetty aivan uudet nuoret naamat Pihla Maalismaa ja Jon-Jon Geitel, joiden kemia toimii ja jotka tulkitsevat roolejaan antaumuksella.

Ohjaaja Raimo O. Niemi (oikealla) Sodankylässä.

Leffan juoni on melko tavanomainen ja poikkeaa jonkin verran kirjasta. Monet elokuvan nähneet pitivät sitä ihan perussettinä. En aio huutaa äänekkäitä vastalauseita tai suosittaa sitä Suomen Oscar-ehdokkaaksi, mutta pidin elokuvasta kovasti. Parasta siinä on huumori, joka on jatkuvasti läsnä. Joka kerta kun Lulu (Maalismaa) avaa suunsa, katsoja saa nauraa. Käsikirjoitus tavoittaa Tuija Lehtisen persoonallisen kielenkäytön ja nuorten erikoiset päähänpistot. Jedin ja Lulun suhdetta kuvataan lämpimän realistisesti ilman liiallista imelyyttä. "Matka kermaperselinnasta kaatopaikalle voi tuoda eteen aika yllättävän prinsessan."

Mutta aina löytyy jotain mikä ärsyttää. Tässä tapauksessa se on se, että leffassa on turhan paljon samaa kuin Elokuussa (119. kulttuuriteko). Rikkaan perheen poika joutuu lakkiaisten jälkeen vähän hukkaan ja lähtee pois Helsingistä, rakastuu tyttöön joka on jollain lailla väärä kaikkien elitistien mielestä, mutta jossa on virkistävää se kuinka tämä jatkuvasti kettuilee pojan stadilaisuudesta. Jos en olisi nähnyt Elokuuta, ei tässä olisi mitään ongelmaa, ja Roskisprinssissä on muuten tuhat kertaa enemmän sisältöä kuin siinä. Suosittelen siis lämpimästi skippaamaan Elokuun ja katsomaan vain tämän. Luulen, että tämän jaksaisi katsoa muutamaankin otteeseen. (Katso traileri.)