Pakkaustunnelmissa

Lähdön hetki on melkein käsillä. Huomenna aamupäivällä suuntaan kohti Oulua, missä hengailen pari päivää ja jatkan tiistaiaamuna kohti Sodankylää ja Midnight Sun Film Festivalia. Toivottavasti Oulusta löytyy joku kiva kulttuurikohde ja Sodankylästä netti, jotta pääsen toteuttamaan gonzobloggausta paikan päältä.

Ennen lähtöäni haluan hehkuttaa Clas Ohlsonilta ostamaani matkapullopakkausta, joka kustansi reilut seitsemän euroa ja sisälsi 16 pulloa ja purnukkaa, joihin kaikenlaiset naiselliset puhdistustarvikkeeni sujahtivat niin että ne vievät nyt erittäin vähän tilaa rinkassani. Siis aivan mielettömän käteviä! Olen useita vuosia etsinyt purkkisarjaa, joka vastaisi tarpeitani, ja tässä se nyt on. Kätevyyttä lisäävät mukana tulleet etiketit, jotka teippailin purkkeihin kiinni. Vielä jää tosin nähtäväksi, kestävätkö etiketit suihkun vai pesenkö ensimmäisen päivän jälkeen hiukseni naamarasvalla. Lupaan raportoida siitäkin.

Jäin keskiviikon jälkeen lomalle ja kulttuuritekoja ehti jälleen kasaantua sen verran, ettei niistä tässä helteessä jaksaisi edes kirjoittaa. Antakaa siis anteeksi jos vähän pikakelaan ennen vuoden suurinta kulttuuririehaa.

144. kulttuuriteko 8.6.2011
James Patterson & Andrew Gross: Ei toista tilaisuutta (2002)
Suom. Jukka Sirola

Okei, tuli dekkarifiilis, joten luin Naisten murhakerho -sarjan toisen osan. (Katso ensimmäinen osa tästä.) Toisessa osassa liikkeellä on jälleen sarjamurhaaja, joka tällä kertaa vaikuttaa tulittavan mustia ihmisiä kuoliaaksi. Vähän epäkiinnostava konsepti, mutta kirja kyllä rullaa sujuvasti lyhyiden lukujen ja koukuttavien luvunlopetusten avulla. Lindsay Boxer on saanut ylennyksen ja muillekin murhakerhon naisille sattuu ja tapahtuu yksityiselämän puolella. Lindsayn parikymmentä vuotta poissa kuvioista ollut isä palaa ja yrittää hieroa sovintoa, mutta miksi? Onko isä hyvis vai pahis?

Enempää tästä kirjasta ei ole mielekästä kertoa, eikä siitä paljon pohdittavaa jääkään. Sen sijaan olen mietiskellyt, miksi ihmiset lukevat juuri dekkareita kesäisin. Googlasin, mutten löytänyt tyhjentävää vastausta. Yleisin selitys kai on se, että kesällä luetaan hömppää, jotain kevyttä ja helppoa. Mutta tässä selityksessä häiritsee se, että oletuksena on rikoksilla mässäilyn "helppous". Selitänkin mieluummin asian niin, että valoisaan aikaan pelottavat asiat tuntuvat vähemmän pelottavilta ja enemmän kaukaisilta. Avomieheni tarjosi kuitenkin asiaan liiankin järkevää selitystä. Kesällä ihmiset lukevat yleensä enemmän ja ne ihmiset, jotka eivät muuten lue paljon, lukevat dekkareita (ja ehkä romantiikkaa).

145. kulttuuriteko 10.6.2011
Audrey Niffenegger: The Night Bookmobile (2010)

Yritin epätoivoisesti saada kotoa poistumatta välillä jotain muitakin kulttuuritekoja kuin kirjoja ja leffoja, joten päädyin lukemaan tämän graafisen romaanin. Google-kääntäjä suomentaa sen sarjakuvaksi, mutta luulisin, että se ei ole ihan sama asia. Välillä sivuilla on aika paljon tekstiä ja mukana on koko tarinan ajan minämuotoa käyttävä kertoja. Menköön nyt sarjakuvien luokkaan silti.

Tapeltuaan poikaystävänsä kanssa nainen kävelee öisillä kaduilla ja näkee kirjastoauton. Hän menee sisään ja huomaa pian, että autossa on vain sellaisia kirjoja, jotka hän on lukenut, mukaan lukien hänen oma päiväkirjansa kouluajoilta. Kirjastonhoitaja selittää, että Kirjasto kokoaa kaiken materiaalin, minkä kukaan tällä hetkellä elävä olento on koskaan lukenut, mukaan lukien muropakkaukset ja muut tekstipitoiset asiat. Outo juttu.

Seuraa spoilereita. Kirjastoautosta tulee naiselle pakkomielle ja yö toisensa jälkeen hän kävelee ympäriinsä sitä etsimässä. Poikaystävä jättää, koska luulee naisen tapailevan jotain toista. Vuosia kuluu eikä nainen löydä autoa uudestaan. Silti hän ei menetä uskoaan, vaan alkaa lukea jokaisena hetkenä jonka viettää hereillä ja vapaalla kartuttaakseen kirjastoauton kokoelmaa. Hän haaveilee pääsevänsä töihin autoon. Kuluu edelleen vuosia ja lopulta nainen löytää auton jälleen. Kirjastonhoitaja ei suostu palkkaamaan häntä, joten hän hankkiutuu kirjastoalan koulutukseen. Ja taas vuosien jälkeen auto ilmestyy, mutta nainen ei vieläkään pääse siihen töihin. Kotona hän viimein tajuaa miten on haaskannut elämänsä lukien ja lukien ja lukien - ja viiltää ranteensa auki. Mutta ei hätää, sillä se oli kaikki mitä vaadittiin. Nainen pääsee viimein Kirjastoon ja saa huolehdittavakseen vasta lukemaan oppineen pikkutytön oman yökirjastoauton.

Aika erikoinen tarina, mutta tunnelmallinen.

146. kulttuuriteko 11.6.2011
The Science of Sleep (2006)

Varmaan muistatte kun kirjoitin Anna-Leena Härkösen kirjasta Palele porvari! ja muita kirjoituksia ja siinä yhteydessä juonivammaisuudesta, josta Härkönen kirjoittaa. (Ai et muista? Kertaa.) Kyseisessä kolumnissa Härkönen kertoo varoittaneensa ystäviään vakavasti elokuvasta Tahraton mieli. Täten tahdon varoittaa Anna-Leenaa ja hänen juonivammaisia ystäviään, että tämä elokuva (samalta ohjaajalta) on paljon, paljon pahempi. Todellisuuden ja unen rajamaista ei ole mitään mahdollisuutta pysyä kärryillä - ja se lienee tarkoituskin. Mutta Charlotte Gainsbourg on tosi söpö!

147. kulttuuriteko 11.6.2011
Robert James Waller: Hiljaiset sillat (1993)
Suom. Kaijamari Sivill

Yksi niitä harvoja tapauksia, joista voi sanoa, että leffa on parempi kuin kirja. Perusongelma on tämä:

"Lapset, koettakaa käsittää että yritän ilmaista jotain sellaista mitä ei voi pukea sanoiksi."

Kun yrittää sanoa jotain sellaista, mikä on sanojen yläpuolella, siitä tulee yleensä latteaa. Niinpä tämä kirja ei poikkea mitenkään niistä miljoonista ainutkertaisen rakkauden kuvauksista, jotka jo on kirjoitettu. Silti tätä oli ihan kiva lukea aurinkoa ottaessa ja kirja sopi meneillään olevaan hellekauteen kuin nenä päähän, koska siinäkin vietetään kuumia kesäpäiviä Iowassa. Juonta on varmaan enää turha selittää, koska kaikki ovat nähneet elokuvan (joka on käsittämättömän ihana). Loppua vanutetaan mielestäni aivan turhan pitkälle ja itse romanssi on melko lyhyt.

Clint Eastwood ja Meryl Streep Hiljaisissa silloissa.