Jane Austen: Neito vanhassa linnassa (1817)
Suom. Eila Pennanen
Työni saavuttaa kesäisin aina sellaisen pisteen, jossa sitä ei meinaa kestää ilman iPodia. Koska en juuri kuuntele musiikkia, lainaan kirjastosta niitä audiokirjoja joita sattuu olemaan saatavilla, ja kuuntelen niitä. (Usein paikalla on hillitön rivi dekkareita, minkä vuoksi valitettavasti myös Ilkka Remeksen tuotanto on tullut tutuksi.) Ennen Sodankylään lähtöä en ehtinyt siirtää uusia äänikirjoja koneelle, joten kuuntelin menomatkalla tätä, jonka olin jo viime kesänä kertaalleen kuunnellut, ja saatoin sen loppuun töissä viikkoa myöhemmin. Äänikirjan kuuntelu kahteen kertaan ei ole lainkaan huono juttu, sillä kuunnellessa helpommin kuin lukiessa ajatukset saattavat useiden minuuttien ajaksi karata jonnekin muualle, ja juonesta voi missata jonkun olennaisenkin osan. Äänikirja vaivuttaa välillä transsiin, mistä syystä sitä ei voi arvioida samoilla kriteereillä kuin kirjaa.
Lukuun ottamatta niitä lukuisia filmatisointeja, joita olen pienestä asti katsellut, tämä (ääni)kirja oli ensikosketukseni Austeniin. Ihan ensimmäisenä minua hämmästytti se, kuinka trendikkään metafiktiivinen Austen oli jo parisataa vuotta sitten. Alusta asti kirjailija tai kertoja tai sisäistekijä tai kuka vaan viittaa itseensä, kertoen kuinka hän toimii välillä kaikkia sääntöjä vastaan esimerkiksi "alentamalla" sankaritartaan, kertoen kuinka hänen sankarittarensa poikkeaa siitä, millaisia sankarittarien pitäisi olla, ja viitaten muiden aikansa kirjailijoiden tapoihin. Austen siis kommentoi koko kirjallisuuden kenttää, kirjan kirjoittamista itseään ja lisäksi etualaistaa kaikkitietävän kertojansa, joka viittaa itseensä sanalla minä. Lyhyesti siis, yllätyin siitä, kuinka nykyaikainen Austen kirjassaan on. Kirja on Austenin tuotannosta ehkä vähemmän tunnettu. Se on ensimmäinen kirja, jonka hän sai julkaisukuntoon, mutta se julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.
Kirjan sankaritar, 17-vuotias Catherine, on puhjennut kukkaan oltuaan pienenä aika ruma. Hän matkustaa perhetuttujen kanssa Bathiin kesäksi kokemaan vähän muutakin elämää kuin kotitilan arki. Catherine saa pian uusia ystäviä ja ihastuu ensimmäiseen mieheen, joka häntä tanssittaa.
Kirja jakautuu mielestäni selvästi kolmeen osaan. Ensimmäisessä kuvataan monimutkaistuvia sosiaalisia kuvioita Bathissa, tavallista elämää ylhäistön lomanviettopaikassa, jossa tanssiaiset rytmittävät elämää. Toinen osa alkaa kun Henry ja Eleanor Tilney (mies johon Catherine on ihastunut ja tämän sisko) kutsuvat hänet viettämään aikaa kotiinsa, joka on vanha linna. Tämä on kirjan "goottilaisromanttinen" osa, joka poikkeaa muista aika paljon. Liikaa jännitysromaaneja lukenut Catherine alkaa kuvitella linnassa piilevän synkkiä salaisuuksia, Henryn ja Eleanorin isän lavastaneen heidän äitinsä kuoleman ja pitävän tätä nyt vankina jossain linnan monituisista huoneista. Kun tämä osoittautuu kuvitteluksi ja Catherine on syvän häpeän vallassa, alkaa teoksen kolmas osa. Siinä kuvataan taas sosiaalisia kuvioita, jotka ovat mutkistuneet entisestään. Catherinen ja Henryn kiintymys lisääntyy pikkuhiljaa samalla kun Catherinen Bathin-ystävä on kihlautunut hänen veljensä kanssa, mutta liehittelee samalla Henryn ja Eleanorin veljeä. Meininki on siis kuin Kauniista ja rohkeista.
Tarina etenee mukavan leppoisaan tahtiin, eikä siinä rakkauskuvioiden lisäksi tapahdu juuri mitään. Joutilaisuus leimaa kaikkien päähenkilöiden elämää, mistä kertoo sekin, että Catherinen täytyy keksiä elämäänsä lisäjännitystä. Oikein mukava ja hyvin kärryillä pitävä kuunneltuna, eikä lukija Erja Mannosta voi sanoa mitään pahaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti