Jäljet edelleen hukassa

129/365
Jälkiä jättämättä (The Killing) 
Toinen tuotantokausi (2012)

Ykköskaudella ensin pitkään tökkinyt ja sittemmin täysin koukuttanut ja hurmannut sarja toistaa saman kuvion kakkoskaudella. Alkuun tökkii - ja pitkään.

Olette toivottavasti sen verran viisaita, että kartatte kakkoskausista kertovia merkintöjä mikäli ette ole vielä ykköstäkään katsoneet, joten uskallan nyt hyvällä omallatunnolla sanoa sen, minkä ykköskauden merkinnässä maalasin piiloon: toisella tuotantokaudella tutkitaan edelleen Rosie Larsenin murhaa. Tämä vaikutti ideana toimivalta, sillä ensimmäisen kauden lopussakin olin sen verran koukussa, että toinen tuotantokausi oli pakko katsoa. Lisäksi oli helppo hypätä saman tapauksen tutkinnan kyytiin uudelleen.

Jotenkin juttu kuitenkin etenee toisen kauden alussa aivan mielenkiinnottomille urille, kun Stan Larsenin vanhat mafiakuviot nousevat tapetille ja Lindenin uskomattoman surkeaa ja tympeää "yksityiselämää" (hah!) vatvotaan liiankin kanssa. Darren Richmond, jota ensimmäisen kauden lopussa ammuttiin, taistelee ensin hengestään ja joutuu sitten hyväksymään sen, ettei kävele enää koskaan. Kiinnostavaa kyllä, mutta poliitikon itsesäälissä vellominen ei oikein tunnu sopivan sarjan teemaan - ja niinpä se skipataankin nopeasti ohi ja pian Richmond on taas oma tarmokas itsensä. Ehkä henkilöiden yksityiselämän kuvaamisen lisäämisellä on pyritty hahmojen syventämiseen, missä toki jossain määrin onnistutaankin. Pitkään tämä kuitenkin vain lisää tunnetta siitä, että juttua pitkitetään tolkuttoman kauan: loppujen lopuksi on kai aika harvinaista, että missään sarjassa selvitetään yhtä ja samaa murhaa kahden kauden ajan.

Mukavia Twin Peaks -muistumia sarja kuitenkin aika ajoin yhä herättää, kun Lindeniä ja Holderia alkaa enenevissä määrin kiinnostaa intiaanien mailla sijaitseva kasino, jota ilkimysmäinen intiaanipäällikkönainen johtaa varsin kyseenalaisin keinoin. Tällä kaudella poliisi saa turpiin ja kunnolla. Sarjan loppua kohti jännitys tiivistyy jälleen ja mukaan ympätään tarpeellinen määrä siirappia niin, että viimeisessä jaksossa jo kyynelehdin. Loppuratkaisu on oiva ja lähes mahdoton arvata.

Netflix saa jälleen ilmaista mainosta, sillä yllätyin iloisesti kun sain kyseisestä palvelusta oikein sähköpostin, jossa kerrottiin, että Jälkiä jättämättä -kakkoskausi on nyt saatavilla. Kätevää, kiitos! Yleensä asiakaskohtainen markkinointi on vähän ärsyttävää ja menee usein pieleen tai vähintään liiallisuuksiin esimerkiksi verkkokirjakaupoissa, mutta toivotan kyllä iloisesti tervetulleeksi sen, että jatkosta sarjoille, joita oikeasti katson, ilmoitetaan minulle suoraan.

Ps. Muistakaa osallistua kesäiseen arvontaan! Jo tulleet kommentit inspiroivat minut nouseman blogi-blokin yläpuolelle näin juhannusyönä ja kirjoittamaan viimein tämänkin tekstin. (Tämä kakkoskausi tuli katsottua jo yli viikko sitten. Hups.)