Scifihaaste 4/12

Aikamatkustus / vaihtoehtohistoria / rinnakkaismaailmat
Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo (2005)
Suom. Paula Korhonen

Tuumin etukäteen, että tämä kirja on vähän sillä rajalla, onko se scifiä vai ei. Kirja ei ollut kirjaston scifihyllyssä (kuten ei myöskään Ishiguron Ole luonani aina), eikä aikamatkustelu tapahdu minkään koneen avulla, vaan kirjan toinen päähenkilö Henry kärsii siitä kuin sairaudesta tempautuen silloin tällöin ajasta toiseen. Lopulta hyväksyin kirjan scifi-kategoriaan siksi, että kun sairautta yritetään parantaa, tehdään erinäisiä tieteellisiä kokeiluja ja luodaan jopa aikamatkustavia hiiriä. Pääpaino kirjassa on kuitenkin draamalla ja romantiikalla, kahden ihmisen rakkaudella haastavissa olosuhteissa. Tässä tarinassa tyttöscifi on kasvanut aikuiseksi ja siitä on tullut kauniin pehmeää naisten scifiä. (Joku voisi pitää näitä alagenrejäni seksistisinä, mutta mitä sitä kieltämäänkään: en voi uskoa että mies tarttuisi tähän kirjaan vapaaehtoisesti.)

Kammosin kirjan järkälemäisyyttä (652 sivua), koska olen jo pitkään kärsinyt lukuhaluttomuudesta ja pelkäsin juuttuvani paikoilleni lopullisesti jos kirja ei koukuttaisi. Lisäksi aikamatkustuksen herättämät kysymykset saavat aina aivoni solmuun ja pääni särkemään (Lostin aikamatkustusjaksojen katseleminenkin oli täyttä tuskaa). Kysymyksiltä ja paradokseilta ei voi välttyä jos lähdetään surffailemaan menneeseen tai tulevaan. Valehtelematta voin kuitenkin sanoa, että jäin koukkuun jo ensimmäisillä sivuilla, eikä tarina sitten päästänyt minua pihdeistään öinä tai päivinä ennen kuin pääsin loppuun asti. Kirjasta kasvoi juuri sellainen aikaa ja arkea suurempi lukukokemus, jonka en pian toivonut loppuvan koskaan. Täytyy sanoa, että tarinassa oli muutamia aikamatkustusjaksoja, jotka menivät yli ymmärrykseni ja herättivät kysymyksiä joihin ei vastattu, mutta en ehtinyt jäädä pohtimaan niitä kiireessäni jatkaa vauhdilla eteenpäin.

Clare on tuntenut aikasiirtymähäiriöstä kärsivän Henryn pikkutytöstä asti. Tulevaisuuden Henry vierailee säännöllisesti Claren lapsuudenkodin lähellä olevalla niityllä ja viettää aikaa lapsi-Clairen kanssa. Henry kertoo Clarelle, että tulevaisuudessa he ovat naimisissa, joten Claren koko elämä kulkee tätä vääjäämätöntä tapahtumaa kohti. Kun Clare ja Henry sitten viimein kohtaavat reaaliajassa Claren ollessa 20- ja Henryn 28-vuotias, Henry ei tietenkään tunne Clarea. Clare on tuntenut Henryn koko ikänsä ja odottanut tätä kohtaamista, mutta Henrylle kohtaamiset lapsi-Claren kanssa ovat vielä tulevaisuuden aikamatkailukokemuksia. Niinpä Clare puolestaan joutuu kertomaan Henrylle, että tulevaisuudessa he ovat naimisissa. Claren ja Henryn kohtalot kietoutuvat saumattomasti yhteen ja syy-seuraussuhteet hämärtyvät loputtomuuksiin asti.

Reaaliajassa Clare ja Henry alkavat seurustella ja tutustua toisiinsa. Prosessi ei tietenkään etene totutun kaavan mukaan, koska tulevaisuus on molempien tiedossa, eikä tavallisia suhteen alun epävarmuustekijöitä ilmene. Pariskunta yrittää elää mahdollisimman normaalia elämää, vaikka Henry saattaakin kadota kesken kahvinkeittämisen jättäen jälkeensä vain vaatemytyn lattialle. (Aikamatkailun kiusallisimpia puolia on se, että Henry joutuu toiseen aikaan aina alasti.) Tämän suurempaa juonta kirjassa ei oikeastaan olekaan. Henry ja Clare tekevät kaikkia niitä asioita mitä muutkin pariskunnat, rakastavat toisiaan kyltymättömästi ja Henry matkustelee usein pikku-Claren luokse.

Loppua kohti aikamatkailun varjopuolet alkavat nousta enemmän esille ja keski-ikäistyvä Henry väsyy. Tulevaisuuden tietämisestä tulee taakka, kun se monesti aiemmin on luonut varmuutta siitä, että kaikki kyllä järjestyy. Ken kuivin silmin tästä selviää heittäköön ensimmäisen kiven.

Aikamatkustajan vaimon filmatisoinnissa (2009) Clarea esittää ihana Rachel McAdams. Vaikka tiesin tämän, kuvittelin Claren koko ajan enemmänkin Lauren Ambrosen hoikemmaksi versioksi.