Unta vai unelmaa?

Dream House (2011)

Will Atenton (Daniel Craig) lopettaa työnsä menestyvänä kustannustoimittajana viettääkseen aikaa perheensä kanssa ja kirjoittaakseen oman romaanin. Perhe muuttaa upeaan taloon, jota äiti (Rachel Weisz) alkaa innoissaan maalata ja kunnostaa. Pian unelmat alkavat kuitenkin rapista kun perheen tyttäret näkevät pusikoissa väijyviä miehiä ja Willille selviää, että heidän unelmakodissaan on vain viisi vuotta aiemmin tapahtunut kammottava perhesurma.

Jos aiot katsoa tämän leffan, ei ehkä kannata lukea eteenpäin. Tämä nimittäin on taas niitä elokuvia, jotka jo trailerin näkeminen pilaa. Siis ihan totta, nyt kyllä lopetan virallisesti trailereiden katsomisen (paitsi jos olen jo lukenut kirjan johon elokuva perustuu ja tiedän siis muutenkin mitä siinä tulee tapahtumaan). Dream Housen trailerissa nimittäin käytiin tiivistettynä läpi kaikki olennaiset tapahtumat ensimmäisten 40 minuutin ajalta ja ne minuutit tuntuivat todella pitkiltä vain odotellessani sitä suurta käännettä, joka muuttaa kaiken. Sen jälkeen kummastelin, mitä ihmettä elokuvalla voi vielä olla tarjottavana kun toiset 40 minuuttia ovat yhä jäljellä. Eikä sillä paljon ollut. Elokuva on alle puolitoistatuntinen, mutta tuntuu katsoessa pitemmältä kuin Titanic. Ja nyt viimeistään lopeta se lukeminen jos aiot tämän katsoa!

Blogiani melkein alusta asti seurannut matematiikanopiskelijaystäväni varmaankin ilahtuu tästä tekstistä, sillä Dream House -elokuva on harvinaisen helppo kiteyttää matemaattiseksi yhtälöksi. Tässä se tulee:

Suljettu saari + Hohto + Panic Room + The Others + Titanic + Numero 23 = Dream House

Kyllä, luitte aivan oikein. Myös Titanic. Pitihän leffaan ne nyyhkiäisetkin tunkea. Elokuvasta tuli vähän samanlainen fiilis kuin Omaa taivasta katsoessa, että tyylilajia vaihdetaan lennossa jatkuvasti. Melkein kuin se koostuisi vähintään kolmen eri ohjaajan ohjaamista pätkistä, jotka sitten on hätäisesti teipattu yhteen tuntia ennen ensi-iltaa.

En todellakaan suosittele tätä katsottavaksi. Aivan pöljä tapaus!