Dan Rhodes:
Kulta (2008) ja Antropologia ja sata muuta tarinaa (2005)
Oscar-hössötyksen keskelläkin olen hetkittäin ehtinyt tehdä lyhyitä visiittejä kirjallisuuden maailmaan. Sen lisäksi, että olen viimein joululahjaksi saamani Jonathan Franzenin kimpussa, olen löytänyt Dan Rhodesista uuden ihastuksen. Viime viikolla sain luettua Rhodesin Kulta-romaanin, joka teki vinksahtaneisuudellaan minuun vaikutuksen.
Kirjasta tuli vahvasti mieleen viime vuonna lukupiirissä lukemamme Magnus Millsin Ei mitään uutta idän pikajunasta. (Olen näemmä kirjoittanut kyseisestä kirjasta niin ihastuttavan off topic -täyteisen merkinnän, että kunnianosoituksena sille mainittakoon nyt banaanikärpäsen lentäneen juuri appelsiinimehuuni. Mistä niitä aina ilmaantuu?)
Molempien teosten tapahtumat sijoittuvat Iso-Britanniaan, pieneen syrjäkylään ja ennen kaikkea kylän pubiin. Tunnelmakin on molemmissa hyvin samanlainen, jotain hirveää odottaa jatkuvasti tapahtuvaksi, vaikkei ymmärrä miksi. Henkilöhahmoissa on absurdiutta joka naurattaa ja pelottaa. Molempien tarinoiden keskiössä on muukalainen, joka saapuu omasta elämästään lomailemaan keskelle kyläläisten arkea. Vierailun ajaksi heistä tulee melkeinpä kyläläisten omaisuutta.
Kullan juonen referoimisessa tähän olisi yhtä vähän järkeä kuin banaanikärpäsen kamikaze-iskussa appelsiinimehuun, koska tapahtumat itsessään eivät ole kovin ihmeellisiä. Hauskuus ja karmivuus syntyy henkilöhahmojen ja kerronnan tasolla.
Mutta Kullan vinksahtaneisuus ei ole mitään verrattuna Rhodesin esikoisteokseen Antropologia ja sata muuta tarinaa, jonka luin tänään bussimatkojen aikana ja työn ohessa. Kirja sisältää mikronovelleja, jotka alkukielellä ovat kaikki 101 sanan pituisia. Novellit esittävät kokonaisia elämänkohtaloita pienessä tilassa, ja ovat siksi vieläkin hassumpia ja kummallisempia kuin romaani. Joistain novelleista tulee mieleen stand up -komiikka, toisista taas aforismi ja joistain jopa runo. Kaikki tarinat käsittelevät poikkeuksetta "rakkautta", tai jotain sen kaltaista. Tyttöystävät ovat kokoelman kokoava aihe, elävinä, kuolleina, jättäneinä, haaksirikkoutuneina, lomalle menneinä... Kirjassa esitetyt suhteet eivät ole niitä tavanomaisimpia. Rakkautta osoitetaan mitä erikoisimmilla tavoilla, usein makaaberisti, ja varsinkin suhteen jo päätyttyä.
"Löydän joka päivä uuden tavan kertoa Albertalle, kuinka paljon häntä rakastan. Ennen olin huolissani, ettei hän uskonut minua. Niinpä hän tuli eräänä iltana töistä kotiin löytääkseen minut valheenpaljastuskoneen johtoihin kiinnitettynä. Kerroin hänelle vilpittömästi kuinka paljon hänestä välitin ja kuinka tyytyväinen olin suhteemme tilaan. Tämä vahvistettiin sarjalla piippauksia. Tänään annoin hänelle luonnollisen kokoisen pehmokengurun. Kun hän rutistaa sitä, hän aktivoi nauhoituksen, joka huutaa äänelläni: 'Ole kiltti äläkä koskaan jätä minua. Ole kiltti ja jää.'" (Dan Rhodes, Kenguru, teoksesta Antropologia ja sata muuta tarinaa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti