Oscar-ehdokkuuden salaisuus

The Girl with the Dragon Tattoo (2011)

Nyt on kyllä aivan pakko aloittaa pienellä off topicilla, joka jatkaa aiemmin aloittamaani "kuin kaksi marjaa" -teemaa. Viime vuoden puolella selvitin minua useita vuosia vaivanneen mysteerin: miksi Vanessa Redgrave ja Joely Richardson näyttävät niin paljon toisiltaan? (Siltä varalta ettet jaksanut klikata linkkiä, vastaus on, että he ovat äiti ja tytär.) Bongasin Richardsonin nimen jo The Girl with the Dragon Tattoon alkuteksteistä ja odotin mielenkiinnolla millainen roolisuoritus olisi luvassa. Sitten valkokankaalle käppäilikin Geraldine James (mitä en sillä hetkellä tiennyt) ja sai minut hämmennyksen valtaan. Olin ensin epäuskoisen vakuuttunut, että Richardsonin täytyy olla vuosien saatossa vanhentunut lähes äitinsä identtiseksi kaksoseksi. Kun oikea Joely sitten ilmaantui näkyviin tuumin, että näyttelijän on pakko olla Vanessa Redgrave, joka näyttää nuoremmalta kuin muistinkaan. Tämäkään johtopäätös ei kuitenkaan tyydyttänyt minua, vaan kehitin kolmannen teorian: Redgravella täytyy olla toinenkin tytär ja Joelylla sisko. Tähän tyydyin. Ette voi kuvitellakaan sitä hämmästystä jonka valtaan jouduin äsken googlatessani ja todetessani, että Geraldine James ei ole sukua Redgravelle!

Mutta eipä hätää, sillä olen ratkaissut tämänkin mysteerin illan dekkarielokuvan hengessä. Geraldine James syntyi vuonna 1950 jolloin Redgrave oli vain 13-vuotias. Mielestäni on täysin mahdollista ja jopa kohtuullista olettaa, että Redgrave tuli vahingossa raskaaksi ja kyseisen ajan vaatimalla tavalla antoi lapsen adoptoitavaksi. Vaadin dna-testiä!

Vasemmalla Geraldine James ja oikealla Vanessa Redgrave.

(Muuten, Redgravella tosiaan oli toinenkin tytär, Natasha Richardson, joka kuoli vuonna 2009. Tämänkin tiesin, mutta lipsahti mielestäni toviksi.)

Ja asiaan. Suhtauduin leffaan vähän nihkeästi, koska se on jenkkiläinen re-make, mutta koska se nappasi viisi Oscar-ehdokkuutta ja olen muutenkin kuullut siitä vain hyvää, menin kuitenkin katsomaan sen. Arvelin sen olevan viihdyttävämpi kuin toinen vaihtoehtoni Rautarouva, ja luultavasti olin oikeassa. Tietämykseni koko Millennium-maniasta on hyvin vähäinen, enkä tiennyt ollenkaan mitä odottaa. Kumma kyllä melkein kolmetuntinen leffa ei tuntunut ollenkaan pitkältä, vaikka ainakin kahdesti ehdin jo luulla sen loppuvan. Leffa on totta vieköön jännittävä, mielenkiintoinen ja vähän raastavakin.

Journalisti Mikael Blomqvist (Daniel Craig) saattaa itsensä ja Millennium-lehtensä hankaluuksiin häviämällä kunnianloukkausjutun vihaamaansa bisnesmiestä vastaan. Iso kiho Henrik Vanger, joka ei myöskään ole kyseisen bisnesmiehen fani, iskee kultasuoneen palkatessaan vararikossa olevan Mikaelin selvittämään veljentyttärensä 40 vuotta aiemmin sattunutta katoamista, jota jo varmasti pitää murhana. Lisäksi Vanger on varma, että murhaaja on joku hänen suvustaan. Palkkioksi Vanger lupaa todisteita, joiden avulla Mikael voi kostaa ja saattaa pahiksen vastuuseen teoistaan. (Koska olen juonivammainen, minulle jäi epäselväksi, mitä pahaa se bisnesmies oli tehnyt. Jotain moraalitonta varmaan.)

Lähes koko Vangerin suku asustaa samalla saarella, mutta kukaan ei puhu kenellekään, tai jos joku jollekin puhuu, joku toinen ei sen vuoksi tälle puhu. Talvipakkasten keskellä Mikael työntää rohkeasti päänsä mehiläispesään ja alkaa tonkia menneisyyttä vainukoiran innolla. Kun penkominen alkaa vaikuttaa pään lyömiseltä seinään, Mikael palkkaa avukseen laista ja yksityisyydestä piittaamattoman hakkerin, Lisbeth Salanderin (Rooney Mara).

Lisbethillä on ollut rankka ja kaikesta päätellen mielenkiintoinen elämä. Hänen hahmonsa onkin yksi tärkeimpiä tarinaa kannattelevista elementeistä ja jo elokuvan nimi viittaa häneen. Lisbethin salaisuuksia ei kuitenkaan juuri paljasteta, vaan hänen ympärillään leijuu kutkuttelevaa salaperäisyyttä. En oikein jaksanut uskoa Rooney Maran uskottavuuteen tässä roolissa, koska alkuperäisfilmatisointeja näkemättäkin voin päätellä, että Noomi Rapace on niissä niin kovis että pelottaa. Mara yllätti kuitenkin positiivisesti ja kannattelee vaativaa rooliaan hyvin. (Pelottavuutta siitä tosin puuttuu, mutta Mara korvaa sen "hottiudellaan".)

Lisbeth ja Mikael huomaavat pian selvittelevänsä paljon suurempaa vyyhtiä kuin yhden tytön katoaminen. Ja samaan aikaan heidän suhteensa alkaa olla jotain paljon suurempaa kuin työtoveruus...


Lopuksi: Kuinka hankitaan naisnäyttelijälle Oscar-ehdokkuus?

Ota tavallisen näköinen, hyväihoinen ja -kroppainen tyttö. Meikkaa ja vaateta hänet "rumaksi" (eli punkkariksi). Värjää tukka mustaksi ja kyni se epäsiistiksi. Lisää puoli kiloa rautaa naamaan. Pistä tyttö riisumaan kaikki vaatteet ja korosta hänen parhaita puoliaan (joko rinnat tai takapuoli), jotta katsoja saa vilauksen tytön sisäisestä kauneudesta "ruman" ulkomuodon alla. Lisää vähän lesboseksiä. Lisää heteroseksiä. Vähennä ja vähennä meikkiä sitä mukaa kun rakastuminen tarinassa etenee, jotta syntyy vaikutelma, että rakkaus kaunistaa ja kaiken voittaa. "Kasvata" tytön tukkaa samaan tahtiin. Lisää huulipunaa! Lopuksi shokeeraa katsoja täysin tytön muuntautumiskyvyllä pukemalla tälle blondi peruukki ja meikkaamalla tämä niin kuin blondit tytöt meikkaavat Onnelaan mennessään. Tadaa, Oscar-ehdokkuus taattu!

Rooney Mara luonnontilassa (?).