Ole luonani aina (Never Let Me Go) (2011)
Viimeksi olen näemmä kirjoittanut tästä leffasta aika vähän, koska se mielestäni toimi parhaiten kun en katsomaan ryhtyessäni tiennyt siitä oikein mitään. Nyt seuraa juonireferaatti (eli spoilereita).
Kathy (Carey Mulligan), Tommy (Andrew Garfield) ja Ruth (Keira Knightley), joiden ympärille tarina keskittyy, käyvät Hailshamin sisäoppilaitosta. Alkuun laitos vaikuttaa ihan tavalliselta koululta, joskin oppilaille mystisesti painotetaan heidän olevan "erityisiä". Kun kouluun saapuu uusi opettaja, oppilaiden elämä mullistuu. Opettaja päätyy vallankumoukselliseen ratkaisuun kertoa oppilaille mitä oikein on tekeillä. He ovat klooneja (joskaan sanaa klooni ei elokuvassa käytetä kertaakaan), jotka on luotu vain luovuttamaan elimiä sairaille ihmisille. Eliniänodote on elokuvan vaihtoehtotodellisuudessa ylittänyt 100 vuotta jo 1960-luvulla.
Tommy ja Ruth lyöttäytyvät kimppaan jo lapsina ja suhde jatkuu aina siihen saakka kunnes heidän luovutuksensa alkavat ja sen myötä tiensä eroavat. Taustalla häälyy Kathyn rakkaus Tommyyn ja idea siitä, että Ruth on jotenkin tullut tämän tosirakkauden tielle nappaamalla Tommyn. (Ihmettelin jo ensimmäisellä kerralla ja ihmettelen nytkin tätä ajatusta. Jos kerran kahden ihmisen välillä on tosirakkautta, miksi toinen heistä ajautuu, siis nimenomaan ajautuu, lähes elämänmittaiseen suhteeseen jonkun toisen kanssa? Miten hän voi antaa sen tapahtua? Ja jos rakkautta kerran koko ajan oli, miksi Tommy antaa Ruthin lopulta ottaa yksin syyn niskoilleen Tommyn "viemisestä"?)
Kolmikko siis kasvaa aikuisiksi yhdessä. Kathy on aina kolmas pyörä. Heidän tultuaan tiettyyn ikään heidän tiensä eroavat. Tommysta ja Ruthista tulee luovuttajia. Kathy ryhtyy "hoitajaksi", joka tukee elintenluovutuksen aloittaneita klooneja matkalla kohti kuolemaa. Kathy on empaattinen ja työssään hyvä. Kun hän sattumalta vuosien päästä näkee Ruthin tiedot "sairaalan" tietokoneella, kolmikko löytää toisensa uudelleen. Myös Kathy ja Tommy saavat uuden mahdollisuuden. Koskaan ei ole liian myöhäistä!
Olin ensimmäisellä kerralla todella vaikuttunut tästä elokuvasta. Sen jälkeen luin kirjan ja olin siitäkin vaikuttunut. Varmaankin olen tässä melkein vuoden aikana rakentanut kirjasta ja elokuvasta mielessäni kokonaisuuden, joka on suurempi kuin kumpikaan yksin, sillä nyt elokuvan katsominen oli huomattavasti laimeampi kokemus kuin viimeksi. Ei sitä nyt ihan pettymykseksi voi sanoa, mutta kuitenkin. Elokuva on todella vähäeleinen ja jättää monia kysymyksiä leijumaan. Se suuri rakkaustarina joka Tommyn ja Kathyn välillä vuosikaudet väreilee ei välity elokuvasta niin kuin pitäisi. Suoraan sanoen en edes pidä Tommysta, joka vaikuttaa olevan täysin naisten vietävissä, enkä niin ollen voi ymmärtää Kathyn hahmoa täysin. Paras kohtaus on elokuvan loppu, jossa Kathy pohtii, eroaako kloonien elämä lopultakaan niin paljon niiden ihmisten elämästä, joita pelastamaan heidät on luotu. Tuntuuko kenestäkään koskaan siltä, että aikaa on tarpeeksi?
Melancholia (Lisämateriaali) (2011)
Kaikesta huolimatta Ole luonani aina onnistui tyydyttämään rypemistarpeeni siinä määrin, etten jaksanut katsoa Melancholiaa. Sen sijaan katsoin Häähullut (Bridezillas), joka ei ole millään lailla masentava ohjelma, vaikka onkin surullinen kuva nykyajan kaikkimullehetinyt-mentaliteetista. Tulin kuitenkin katsoneeksi kaikki Melancholia-dvd:n ekstrat, joita innolla odotin. Täytyy sanoa, että äärimmäisen kiehtovasta ja moniulotteisesta symboliikastaan huolimatta en pitänyt Melancholiaa erityisen monitulkintaisena elokuvana. Katsottuani ekstrat alkoi minusta kuitenkin tuntua siltä, että elokuvan tekijät olivat tehneet eri elokuvan kuin se, jonka olen nähnyt. Täytyy ehdottomasti katsoa leffa uudestaan, pian.
Love And Other Drugs (2010)
Tarjosin avomiehelleni muutamaa vaihtoa illan elokuvaksi (Jane Eyre, Roskisprinssi, Elämäni ilman minua) ja hän valitsi tämän. Vuosi ei ollut muuttanut elokuvaa miksikään, vaan se oli aivan yhtä ihana kuin ensimmäisellä kerralla! Avomieheni tosin kehtasi huokailla, ilmeillä, pyöritellä silmiään, nauraa (herkissä kohdissa!) ja kritisoida Anne Hathawayta niin että melkein kyseenalaistin parisuhteemme! Mutta miehet ovat tunnetusti Marsista.
Leffa kertoo lääke-edustaja Jamiesta (ihana Jake Gyllenhaal), joka on pahimman luokan pelimies, kunnes tapaa Parkinsonin tautia sairastavan Maggien (Hathaway). Koska Maggie ei halua parisuhdetta vaan silkkaa seksiä, Jamiessa herää tietenkin väistämätön pakko saada hänet omakseen. Kun hän sitten onnistuu, alkaa taistelu parantumatonta sairautta vastaan ja lopulta yritys hyväksyä se.
Kuten dvd:n takakannessakin (tai kannessa) todetaan, Anne Hathaway on todellakin tämän elokuvan sydän! Missään muussa elokuvassa Hathaway ei ole ollut näin kuuma, näin paljon alasti ja näin haavoittuvaisen kaunis. Ystäväni joka vastikään katsoi leffan ensi kertaa ihmetteli, kuinka kukaan voisi olla rakastumatta Hathawayhin tätä elokuvaa katsoessaan. Niinpä! Mutta meiltä löytyy tämänkin säännön vahvistava poikkeus.
 |
| Teemakarkkeja! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti