333 on täällä taas!

Reilu vuosi sitten mallikkaasti alkuun lähtenyt Project 333 karahti karille muuton vuoksi, joka sekä oli henkisesti äärimmäisen rankka että piti vaatteitani kadoksissa ja jätesäkkien uumenissa ainakin kuukauden verran. Sitten mielenkiintoni vaatteisiin ja ylipäänsä mihinkään ylimääräiseen romahti hetkellisesti, kirjoitin kandin ja bloggaaminen jäi kokonaan taakse. Hiljalleen olen yrittänyt puhaltaa tähän hommaan uudelleen eloa ja helpoimmalta pakottaa itsensä bloggaamaan tuntuu keksiä erilaisia projekteja. Kesä meni mukavasti komisario Koskisen parissa ja vuodenvaihteessa alkaa jälleen Oscar-huuma. Tähän väliin sopiikin mainiosti jatkaa Project 333:a siitä mihin se aikanaan jäi.

Niille, joille juttu on uusi, suosittelen ensimmäisessä virkkeessä sijaitsevan linkin klikkaamista, mutta tässä vielä projektin säännöt pikaisesti:

• Valitse 33 vaatetta, joita käytät seuraavat 3 kuukautta.
• Pakkaa kaikki muut vaatteet pois silmistä ja vie kellariin tms. Tyhjiöpussit ovat tähän tarkoitukseen oivallisia.
• Natsiusasteen voit päättää itse: alkuperäisessä Projektissa 33 vaatteen joukkoon sisällytetään vaatteiden lisäksi asusteet ja kengät. Itse rajaan asusteet ja kengät projektin ulkopuolelle.
• 33 käyttövaatteen joukkoon ei lasketa kotivaatteita, urheiluvaatteita, alusvaatteita eikä sukkia.
• Jos jokin vaate hajoaa, korjaa tai korvaa se.
• Jos ostat uuden vaatteen, luovu silloin jostain vanhasta, kokonaan, älä siis vain työnnä sitä kellariin,
• Kolmen kuukauden jälkeen lahjoita pois vaatteet, joita ei tullut käytettyä.
• Hankkiudu eroon vaatteista, jotka ovat tässä ajassa räjähtäneet täysin käsiin ja ala panostaa laaduntarkkailuun ennen vaatteen ostoa.
• Valitse uudet 33 vaatetta seuraaviksi 3 kuukaudeksi. Ota huomioon vuodenajan muuttuminen.

Muutossa oli se hyvä puoli, että sain tilaisuuden hankkiutua eroon turhasta painolastista ja järjestää uuden vaatehuoneeni aivan uudella tavalla, aloittaa kuin puhtaalta pöydältä. Siksi siinä myös kesti kauan. Valitettavasti uusi vaatehuoneeni on noin puolet pienempi kuin vanha, mutta se on toisaalta pakottanut pitämään jonkinlaista järjestystä yllä ja karsimaan jo muutenkin niiden vaatteiden määrää, joita pidän jatkuvasti käden ulottuvilla. Niinpä Project 333:n jatkaminen nyt ei ole ollenkaan niin iso urakka kuin sen aloittaminen vuoden 2014 alussa (kauhukuvia löytyy niinikään em. linkin takaa).

Lisäksi, vaikka olen lipsahtanut ostelemaan vaatteita projektin virallisesti vaivuttua unholaan, olen kuitenkin oppinut siitä jotain. Uusia vaatteita on ilmaantunut, muttei hillittömästi. Tarkastan edelleen aina mistä materiaalista vaatteet on tehty, kartan akryylia, suosin viskoosia ja poden huonoa omaatuntoa puuvillasta. Monen monta kertaa olen saanut itseni kirpparilla kiinni ajattelemasta, että "tämä maksaa vain 50 senttiä ja on ihan kiva, eipä siinä paljon häviä jos ostan sovittamatta". Silloin olen melkein aina onnistunut ottamaan itseäni niskasta kiinni ja useimmiten lähtenyt ilman sitä ihan kivaa vaatetta. Lähtökohta on, että koska kaikkea on jo tarpeeksi, pitäisi uuden vaatteen olla jollain lailla superihana tai täydellisesti istuva. Ja hinnan pitäisi olla sivuseikka, eikä kimmoke ostoon.

Tähän väliin haluan suositella muutamaa kirjaa niille, joiden aatteet valtaavat vaatteet: niille jotka ovat kiinnostuneita vaatteiden materiaaleista, tehtävästä ja eettisyydestä, sekä siitä, miten vaatekaapin oikeaoppisesti järjestämällä voi saavuttaa mielenrauhaa ja iskemättömän tyylin. "Klassikko" ainakin tässä blogissa, josta koko idea toteuttaa oma Project 333 lähti, on Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi (2013). Siitä askel vakavampaan suuntaan ja hieman kauemmas omasta vaatekaapista on eettisiä aspekteja painottava Outi Moilalan Tappavat farkut ja muita vastuuttomia vaatteita (2013).

Viime vuonna uutta vaatehuonettani järjestäessäni luin lisäksi Elika Gibbsin Unelmien vaatehuoneen (2013), joka puolestaan painottuu ainoastaan henkilökohtaisen vaatehuoneen suunnitteluun vaatteiden eettisyyteen puuttumatta. Kyseessä on esteettisesti kaunis kuvapainotteinen kirja, joka saa todellakin haaveet ihanasta vaatehuoneesta laukkaamaan. Tamperelaisessa vuokrakaksiossa asuessa joutuu unelmilta leikkaamaan ainakin siivenkärjet, mutta hyviä perusperiaatteita organisointiin voi kirjasta löytää.

Ja sitten, itse projekti käyntiin. Kuten sanottua, vaatteiden karsiminen ei tällä kertaa ollut niin raastava urakka kuin ensimmäisellä kerralla. Pakkasin ensin piiloon kaikki selkeästi liian kesäiset vaatteet ja samalla heivasin kirppiskassiin kaikki ne, joita ei tänä kesänä eikä sitä edellisenä tullut kertaakaan käytettyä. Lopuista vaatteista valinta oli melko helppo ja kävi itse asiassa niin, että en löytänyt kuin 31 vaatekappaletta, jotka mielestäni sopivat tuleviin kolmeen kuukauteen. Niidenkin joukkoon mahtuu pari sellaista, joita en ole käyttänyt vuosiin ja jotka siten saavat nyt viimeisen mahdollisuuden osoittaa käytettävyytensä. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että voin kolmen kuukauden aikana ostaa kaksi vaatetta lisää. Ehkei kovin uskollista alkuperäiselle Projektille, mutta hei, tää on mun proggis!

Nämä vaatteet valitsin:

• 3 takkia (syys-, talvi-, ja jääkausi-)
• 3 farkut (squin, suorat ja leveälahkeiset)
• 2 leggingsit (thermo- ja nahka-)
• 1 mustat housut
• 3 neuletakkia (pinkki, harmaa ja musta)
• 3 neulepaitaa (vaaleanpunainen, harmaa ja musta)
• 6 t-paitaa
• 6 pitkähihaista mekkoa/tunikaa
• 3 hihatonta/lyhythihaista mekkoa/tunikaa
• 1 pitkähihainen paita

Tulen raportoimaan projektin kuulumisista ainakin jokaisen kuukauden päätteeksi. Kuten viimeksikin, tarkoitus on myös pitää kirjaa vaatteisiin, kenkiin ja asusteisiin kuluneista rahoista. Sekä tulevia että vanhoja Project 333 -postauksia voi lukea klikkaamalla sivun oikealla puolella olevasta Kulttuurin muodot -avainsanapilvestä "project333"-tagia.