Koskinen on muutaman työkaverinsa kanssa lähtenyt yllytyshulluna Sydneyyn juoksemaan maratonia. Reitin varrella hän kuulee naisen huutavan hänelle suomeksi tarvitsevansa apua ja että kyse on ihmishengestä. Koskinen ei olisi Koskinen jos hän ei lomalla toisella puolella maapalloakin vainuaisi rikoksia. Pian hän on korviaan myöten sekaantunut suomalaisten siirtolaisten tiiviisiin mutta varsin vieraanvaraisiin kuvioihin ja selvittelee nuoren tytön katoamistapausta ilman minkäänlaisia valtuuksia.
Osa kirjasta on kerrottu poikkeuksellisesti rikosylikonstaapeli Ulla Lundelinin näkökulmasta käsin. Hän selvittelee Tampereella Kaation kanssa teinipojan pahoinpitelyjuttua, mutta päätyy sen ohessa tutkimaan Koskisen Australian-keissiä Suomesta käsin. Idea kurkistaa Ullan tajuntaan on sinänsä hyvä, mutta Jokinen ei mielestäni onnistu naisen tajunnan kuvaamisessa erityisen hyvin. Ulla, joka yleensä on paljon moniulotteisempi hahmo, typistyy tämän pään sisään katsottaessa hylätyksi ex-vaimoksi, Koskiseen teinityttömäisesti ihastuneeksi naiseksi ja huolestuneeksi äidiksi, joka ei pysty pitämään hysteerisiä tunteitaan kurissa edes töissä, vaan päätyy kuulustelussa läpsimään ylimielistä teinipoikaa. Koskisen ja Ullan välinen jännite vaikuttaa todella korostuvan vasta kun heidän välissään on koko maapallo ja väärään numeroon karannut tekstiviesti saa Koskisen lopulta ainakin hetkellisesti kohtaamaan niin omansa kuin Ullan tunteet.
Kirja tuntuu tapahtumien osalta jäävän pahasti kesken, sillä vaikka Australiassa kadonneen suomalaistytön tapaus ratkeaakin, aukeaa Suomessa toinen vastaavanlainen tapaus Koskista odottamaan. Muuten kirja täytti odotukset, sillä vaikka on aina pettymys kun Koskinen ei työskentele Tampereella eikä tuttujen työkaverien kanssa, Mustat sydämet on omalla laillaan hauska ja sympaattinen road trip -tarina. Siinä korostuu yhteisöllisyys ja yhteisen historian merkitys, kun Australiaan vuosikymmeniä sitten muuttaneet suomalaiset tapaavat toisiaan uudelleen ja pääsevät muistelemaan menneitä.
Kyseessä oli toiseksi viimeinen komisario Koskisesta toistaiseksi kirjoitettu kirja. Tein uusimmasta kirjasta varauksen kirjastoon, mutta megalomaanisen jonon vuoksi seuraavaa postausta Koskisen tiimoilta joudutte odottamaan määrittelemättömän ajan. Kaiken kaikkiaan kesä Koskisen kanssa on ollut miellyttävä projekti ja suosittelen Jokisen tuotantoon vielä tutustumattomille vastaavaa vaikkapa talvi-iltojen iloksi. Koskisissa riittää niin hiuskarvoja nostattavia hetkiä, jäyhää huumoria, yhteiskunnallisiin epäkohtiin osoittelua, kuin tamperelaista paikallisväriäkin.
Koska tämä kirja sijoittuu Australiaan, enkä ole käynyt siellä, haluan omistaa tämän postauksen kuvituksen lähistöllämme viime joulun aikaan tuhopoltetulle vallatulle talolle. Ja loupuksi lista suosikkikoskisistani.
Top 3 Komisario Koskinen -kirjat
1. Hervantalainen
2. Koskinen ja taikashow
3. Hukan enkelit
Koska tämä kirja sijoittuu Australiaan, enkä ole käynyt siellä, haluan omistaa tämän postauksen kuvituksen lähistöllämme viime joulun aikaan tuhopoltetulle vallatulle talolle. Ja loupuksi lista suosikkikoskisistani.
Top 3 Komisario Koskinen -kirjat
1. Hervantalainen
2. Koskinen ja taikashow
3. Hukan enkelit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti