Tesoma, ostokeidas

Seppo Jokinen: Viha on paha vieras (2007)

Komisario Koskinen törmää heti aamusta kummalliseen tapaukseen: joku on käynyt tuomassa nuoren miehen asuntoon Tesomalla hirttoköyden. Seuraavaksi samassa talossa asuva kaikkien inhoama kyylä löydetäänkin asunnostaan köydenjatkeena. Sitten ilmaantuu jälleen samassa talossa asuvan naisen viinipulloon myrkkyä. Ja niin edelleen. Raiskionkatu 6:ssa tapahtuu, eikä ihan vähän.

Enempää juonesta ei oikeastaan kannata kertoakaan. Mielestäni kyseessä on kuitenkin yksi kutkuttavimmista mysteereistä, joihin Koskinen on tähänastisella urallaan törmännyt. Olen aina tykännyt suljetun huoneen mysteereistä ja vaikkei tämä aivan tyylipuhtaasti sellainen olekaan, on syyllisen etsintä rajoittunut lähinnä saman talon asukkaisiin ja heidän tuttaviinsa. Persoonia ja kimurantteja suhteita taloon mahtuukin. Harva varmaan todellisuudessa juttelee naapureidensa kanssa niinkään paljon kuin Raiskionkatu 6:n asukkaat.

Olen huomannut, että useimmissa Koskisissa, ja sama pätee varmaan muihinkin dekkareihin, itse juttu, sen tapahtumat ja sen selvittely saattavat olla mestarillisesti rakennettuja, kiehtovia, koukuttavia ja päätä vaivaavia. Kun sitten tulee aika keriä koko tapahtumavyyhti auki ja paljastaa kuka kaiken takana on, luvassa on useimmiten pettymys. Harvemmin tekijän motiivi onnistuu olemaan sellainen, joka "oikeuttaisi" moisen mysteerin rakentamisen ja jännityksen nostattamisen sivutolkulla. Niin käy tässäkin tapauksessa. Silti kirja on lukunautinto, reilusti Koskisten keskitason yläpuolella ja viihdyttävä alusta loppuun.

Koskisen yksityiselämä on tässä kirjassa asettunut aika mukavasti uomiinsa. Linnean kanssa menee tasaisen hyvin, eikä suhdetta enää suuremmin käsitellä. Antti ja Silja rakentavat taloa ja talkoissa Koskinen tapaa myös Raijan uuden miesystävän, joka on vähällä saada kirveestä kun Koskisen temperamentti tuttuun tapaan kuohahtaa. Pekki on jälleen palannut isyysvapailta ruotuun, mutta Kaatio, joka edellisessä kirjassa joutui ampumaan pahiksen, on pitkällä sairaslomalla. Sen hän on käyttänyt supisuomalaiseen tapaan hukuttamalla murheitaan ja angstaamalla niin että tuore suhde Kaija Paloseen on vähällä lopahtaa lähtöruutuun. Tyypistä on huolissaan koko työyhteisö, mutta Koskisen yritys tsempata tätä karahtaa pahemman kerran karille. Tutkintasihteerinä toimii Tarun äitiysloman ajan Häyriskä, varsinainen pirttihirmu, josta koko Sorin väki toivoo pääsevänsä nopeasti eroon.

Tätä postausta varten kävimme Mustakaavun kanssa päivälenkillä Tesomalla. Löysimme Raiskionkadun, joka sijaitsee aivan Tesoman ostoskeskuksen vieressä, mutta arvatkaapa mitä: Raiskionkatu kutosta ei ole olemassa! Kadulla sijaitsevat lukuisat kerrostalot päättyvät numeroon 5. Olisihan se pitänyt arvata.

Sen sijaan ostoskeskus todellakin on paikallaan ja kirjassa kuvaillaan totuudenmukaisesti niin Pedro's Pubia kuin videovuokraamoakin (joka tosin on tainnut viimeisen vuoden sisällä lopettaa). Sen sijaan ostoskeskusta merkitsevässä tolpassa, johon on tai ei ole hirtetty nainen, on joko ennen ollut eri teksti kuin nykyään, tai sitten se on muutettu kirjaan.

"Torni näkyi kauas. Se oli toistakymmentä metriä korkea, kolmesta terästolpasta koostuva rakennelma. Ylhäällä tolppiin oli kiinnitetty kolmiomainen, kolmeen eri suuntaan näkyvä plakaatti. Vihreällä pohjalla oli kookas valkoinen pallo ja sen alla suureellinen teksti TESOMA, OSTOKEIDAS."

Tämän postauksen kuvat ovat siis Raiskionkatu 5:stä, joka ei millään tavoin liity Raiskionkatu 6:n fiktiivisiin tapahtumiin, sekä Tesomanjärven liikekeskukselta, joka ei - ainakaan enää - ole keidas.