keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Elämää Marsissa


Yksin Marsissa (The Martian) (2015)

Onko viime vuosina ilmestynyt taas poikkeuksellisen paljon avaruuselokuvia vai tuntuuko se siltä, koska olen jostain syystä myös käynyt katsomassa niitä? Niin tai näin, kun avaruusleffoja on nähnyt muutaman, alkaa tuntua siltä, että kaikissa niissä on sama juoni. Oli kyseessä sitten maailman pelastus, uuden planeetan valloitus tai selviytymistaistelu, aina homma huipentuu siihen lähes itkuiseen "let's get them back" / "let's save the world" -päätökseen, jota seuraa lentely, tärinä, vauhti ja tuskaiset ilmeet. Oikeastaan ihan sama mitä leffassa tapahtuu sitä ennen, koska loppu, joka on historian saatossa satoja kerran nähty, on ainoa mikä ihmisille mieleen jää.

No, se mitä leffassa tapahtuu ennen loppuhösellystä on kuitenkin ihan mielenkiintoista. Mark Watneylle (Matt Damon) käy kuin Macaulay Culkinille legendaarisessa Yksin kotona -leffassa: hänet unohdetaan ottaa mukaan. Harmillista kyllä hän ei jää kotiin, vaan Marsiin, jossa ei ole edes hassuja robotteja turvana, koomisista rosvoista puhumattakaan. Seuraava miehitetty lento on tulossa vasta neljän vuoden päästä ja muonavarat riittävät korkeintaan vuodeksi. Niinpä Mark alkaa viljellä perunaa (Marsissa!) ja pyrkii keksimään keinon, jolla saisi maan asukkaisiin yhteyden. Aikansa kuluksi hän tilittää puuhistaan videokameralle.

Maassa Markin havaitaan olevan elossa jo ennen kuin hän saa otettua NASAan yhteyttä. Houstonin porukalla onkin melkoinen pähkinä purtavaksi kun täytyy miettiä, miten asiasta kerrotaan Marsista palaavalle miehistölle ja kansalle, jotka kaikki luulevat Markin kuolleen. Kummallista kyllä yhtä ainutta Markin perheenjäsentä ei elokuvassa nähdä. NASAssa patsastelee kaikkiaan hämmentävässä ja aivan turhassa roolissa koomikkona tunnettu Kristen Wiig, ratkaisevassa ja tärkeässä roolissa 12 Years a Slavesta tuttu Chiwetel Ejiofor, pomottamassa Jeff Daniels ja ruohonjuuritason töitä tekemässä uusi naama Mackenzie Davis. Markin unohtaneessa avaruusaluksessa matkaavat mm. kaksinkertainen Oscar-ehdokas Jessica Chastain, sekä aikanaan Frank Underwoodin rakastajattarena tunnettu Kate Mara.

Leffassa on kaksi suurta heikkoutta. Ensinnäkään siinä ei ole yhtään romantiikkaa. Ei. Yhtään. Romantiikkaa on läsnä jopa vähemmän kuin Markin perhettä, eli vähemmän kuin ei yhtään. Toiseksi, elokuvan hahmot kenties päähenkilöä lukuun ottamatta ovat kuin karikatyyreja avaruusleffojen hahmoista. Leffan eduksi on laskettava sen monikansallisuus. Ystäväni raivosi Interstellarin valkoisten miesten maailmasta, johon en varsinaisesti itse kiinnittänyt mitään huomiota. Nyt kiinnitin huomiota siihen, miten monipuolisesti eri etniset ryhmät ovat elokuvassa edustettuina. Myös naisilla on leffassa tärkeitä rooleja, joskaan Bechdelin testiä Yksin Marsissa ei varmaankaan läpäise.

1 kommentti:

  1. En ole koskaan kuullut tuosta testistä :) Mielenkiintoista!

    VastaaPoista