333: Lokakuu

Klikkaa isommaksi.

Ensimmäinen kuukausi uudelleenlämmiteltyä Project 333:a on kulunut loppuun. Fiiliksiä ei oikein ole herännyt minkäänlaisia. Korkeintaan olen tajunnut, kuinka samoissa vaatteissa kuljen normaalistikin koko ajan ja kuinka vähän oikeastaan kiinnitän huomiota pukeutumiseeni, vaikka kuolaankin näyteikkunoiden edessä. Niitä vaatteita, joille kuolaan, tulen vain kerta kaikkiaan käyttäneeksi paljon harvemmin kuin niitä ihan yhdentekeviä.

Katsotaan esimerkiksi ylläolevaa kuvaa. (Mukana on vain 20 kuvaa koska sössin Paintin kanssa enkä jaksanut aloittaa alusta. Alun alkaenkaan kuvia ei tosin ollut kuin 23, koska kahdeksan päivää tässä kuussa meni joko olovaatteissa tai työvaatteissa.) Harmaa pitkähihainen neulepaita, joka toistuu viisi kertaa 20 kuvan joukossa, maksoi kirpparilla euron. Kolme kertaa toistuva kukallinen mekko maksoi H&M:n lastenosastolla kympin arviolta seitsemän vuotta sitten. (Kyllä, myös Henkkamaukasta voi tehdä kestäviä ja laadukkaita löytöjä kun huomioi materiaalin!) Paidan toisessa kuvassa ylhäältä vasemmalta sain kaveriltani hänen hylättyään sen. Erittäin laadukas paita, en ikinä tulisi ostaneeksi itselleni niin laadukasta t-paitaa muuten kuin vahingossa kirpparilta. Se oli mukana myös ensimmäisessä 333-valikoimassani tammikuussa 2014. (Vanhoja vaatekuvia ja tekstejä pääset tarkastelemaan tästä.)

Tästä voin päätellä vain sen, että uusien vaatteiden ostaminen on enimmäkseen turhaa.

Vaateostokset lokakuussa:

• Harmaa trumpettihihainen tunika Gina Tricotin alesta, 10 euroa. Materiaali viskoosia, joten rypistyy helposti, mutta kestää ikuisesti. Lisäksi sovituskopissa googlaillessani opin myös, että se kutistuu yleensä vähän pesussa. Tämä selittää monta kutistuneen vaatteen mysteeriä. Viskoosiset vaatteet ovatkin kaupassa usein vähän väljempiä kuin niiden koko antaa ymmärtää. Tähän on siis syynsä. Kannattaa ottaa mieluummin liian iso kuin tismalleen sopiva viskoosivaate.
• Dingolle kurpitsapuku Halloweeniksi, noin 7 euroa Ebaysta, eikä takuulla millään tavalla eettinen. Halusin nauttia koiran pentuajasta hankkimalla sille hassun puvun, sillä isojen koirien omistajille ei moista hassuttelua juuri suoda. Puku on kokoa XL eikä mennyt edes kiinni neljän kuukauden ikäisen porokoiran päällä. (Huom. Vaikka koira ei näytä kuvassa suuresti nauttivan asustaan, älkää tehkö eläinsuojeluilmoitusta. Ei vaate sen menoa haitannut.)

Lupaus marraskuulle: Käytän enemmän mekkoja!