Kiveäkään kääntämättä*

Seppo Jokinen: Kuolevaksi julistettu (2015)

"Koskinen piti huokauksen sisällään. Hän katseli vastapäätä istuvaa naista, otsan kuivuuttaan hilseilevää ihoa ja murheen muodostamia ryppyjä silmien molemmin puolin, rohtumille pureskeltuja huulia, hiussoljen alta karannutta suortuvaa korvalehden päällä. Ja siinä samassa hän tajusi, miten paljon hän rakasti tuota naista. Oli rakastanut varmasti jollakin tavalla aina, mutta vasta nyt, kaiken surun ja epätietoisuuden tuoman lähentymisen myötä tietoisuus rakastamisesta heräsi eloon. Se ei ollut aivan sellaista mitä hän oli joskus suuresta rakkaudesta kuvitellut, vaan vielä monin verroin suurempaa."

Nyt Koskis-saagassa ollaankin jännän äärellä, kun ylikomisario alkaa viimein tajuta tunteensa alaistaan Ulla Lundelinia kohtaan. Ajoitus vain ei voisi olla pahemmin myöhässä, sillä Ullan Lotta-tytär on ollut kuukausikaupalla kadoksissa ja ajanut äitinsä hermoromahduksen partaalle. Ulla käyttää työaikaansa enimmäkseen vanhojen juttujen tonkimiseen löytääkseen jonkin johtolangan Lotan olinpaikasta. Poliisitalon väen myötätunto on Ullan puolella ja hän saa etsintöihinsä apujakin, mutta Koskinen esimiehenä on jälleen kerran kiusallisessa raossa, kun kieltää pitäisi, mutta naiset ovat niin pelottavia ja tekevät mitä tykkäävät.

Tampereella on muuten ollut hiljainen kesä ja porukka keskenään pääosin sovussa, joten Koskinen joutuu kaivelemaan tutkittavan jutun esiin vähän niin kuin väkisin. Partioivat poliisit sattuvat näkemään kun mies juoksee kadulla hengenhädässä kylväen vanaveteensä muikkuja ja perunoita, kuin jonkin takaa-ajamana. Pian sama mies yritetään yliajaa kirjaston kulmalla. Koskinen kiinnostuu tapauksesta ja alkaa hyvin hitaasti keriä auki hyvin monimutkaista vyyhtiä, johon liittyy armomurhaepäilyjä, venäläisiä palkkamurhaajia, vanhoja talokauppoja ja kadonnut paperi, joka ratkaisisi kaiken.

Samalla Ulla, Pekki ja Kaatio ratkovat tyrmäystippaiskujen sarjaa, jonka tekijä on aivan poikkeuslaatuinen törkimys. Tippoja baarissa saaneet naiset löytävät itsensä aamulla makaamasta jostain oudosta paikasta, muuten kaikki vaatteet tallella ja paikallaan, paitsi alushousut kadonneina.

Kuolevaksi julistetussa rakennellaan juttujen välille yhteyksiä tavalla, jota ei Koskisesta kertovissa kirjoissa juuri ennen ole nähty. Kirja on viihdyttävä, pääjuttu mielenkiintoinen ja Lotan katoamisen tutkinta mukava sivujuoni. Nähtäväksi jää, millaiseksi Ullan ja Koskisen suhde seuraavassa kirjassa kehittyy.

Tämän postauksen kuvituksena ovat kuvat Tampereen Valoviikkojen uusista valoista, jotka ovat tänä vuonna ensimmäistä kertaa käytössä. Kirjakuvan taustalla puolestaan näkyy yliopiston kirjasto Linna, jonka lukusalissa tätä naputtelen.

*Kiveäkään kääntämättä eli Leaving No Stone Unturned on Madeleine McCannin etsintöjä tukeva rahasto. Sen nimen mukaisesti Madeleinen etsinnöissä noudatetaan periaatetta, ettei kiveäkään jätetä kääntämättä hänen löytämisekseen. Ulla Lundelin noudattaa tyttärensä suhteen samaa strategiaa. Koskinen puolestaan noudattaa sitä jokaisen juttunsa suhteen.