Kaikin puolin uskomattomia hahmoja

Ihastuttava kesälomani, joka säiden puolesta on muistuttanut enemmän syyslomaa, alkaa olla lopuillaan. Ensi viikolla alan taas ahkeraksi opiskelijaksi ja vähemmän ahkeraksi duunariksi, joten pitäisi nyt vihdoin saada tämä blogi jonkinlaiseen kondikseen. Elokuu on lopuillaan ja junnaan edelleen heinäkuun kulttuuritekojen kimpussa. Säälittävää! Elokuussa ei kovin montaa kulttuuritekoa onneksi kertynytkään. Syyskuun myötä on aika jälleen aktivoitua ja katsella ainakin Tamperetta menovinkkelistä käsin. Mutta tämän päivän projekti olkoon kirjoittaa niskaan kaatuvat rästit pois alta. Kuittaankin useimmat nyt erittäin pikaisesti.

178. kulttuuriteko 29.7.2011
Being Julia (2004)

Annette Beningin tähdittämä leffa perustuu W. Somerset Maughamin kirjaan Näyttelijätär (101. kulttuuriteko), jonka luimme lukupiirissä aiemmin tänä vuonna. Kirja oli yksi kaikkien aikojen pidetyimpiä lukupiirikirjoja ja leffakin on melkoisen hyvä. Elokuvasta ei niin selvästi käynyt ilmi Julian olematon persoonallisuus eli taipumus näytellä kaikille erilaisia näyttämörooleja, mutta kirjan idea säilyy kuitenkin hyvin. Loppua kohti elokuva paisuu kuin sinfonia ja lopun näyttämökohtaus on vähintään yhtä maukas kuin itsenäisen naisen pihvi ja olut -ateria.

Katso traileri.

179. kulttuuriteko 7.8.2011
Tahdon asia (2005)

Innostuin taas kerran neulomaan pakonomaisesti, mikä johti sekä lankojen paljouteen, kulttuuritekojen vähyyteen, että suomalaisen draamasarjan katseluun. Todella vaikea sanoa yksiselitteisesti mitä mieltä olen sarjasta. Toisaalta se on välillä hullun hauska, mutta hahmojen yltiömäinen karikatyyrisyys ärsytti alusta loppuun. Yllättäen sympaattisimmaksi henkilöksi kasvoi lopulta hermoromahduksen saanut umpiuskovainen kotirouva, joka lapsia tehtailemalla välttelee töihinpaluuta henkeen ja vereen. Kotiäitien saaman arvostuksen puute on koko sarjan kantavia teemoja, ja kaikki äidit selviävät katkeruudestaan hieman eri tavoin. Viimeisessä jaksossa asiat kääntyvät herkullisella tavalla päälaelleen.

Sarjasta tuli jonkin verran mieleen aiemmin läpi neulomani Harvoin tarjolla (133. kulttuuriteko), mutta Tahdon asian henkilöhahmot ovat vielä uskomattomampia kuin siinä, ja tällä kertaa aion kieltäytyä uskomasta, että sellaisia tyyppejä todella olisi olemassa.

Tiedän, että tämä on ollut aikanaan todella suosittu sarja, ja siksipä lieneekin aiheellista kertoa, että parin viikon päästä MTV3:lla alkaa Tahdon asian ohjaajan Johanna Vuoksenmaan käsikirjoittama sarja Klikkaa mua. Neulomaan sitten vaan.

180. kulttuuriteko 8.8.2011
Mikael Wulff & Anders Morgenthaler: Wulffmorgenthaler (2011)
Suom. Antti Hulkkonen

No tästä en osaa sanoa paljon. Tarttui vippilainapöydältä mukaan, koska tätä sarjista on linkitetty Facebookissa viime aikoina niin paljon, että pitihän se tsekata mistä on kyse. Aika erikoista huumoria, osaa jutuista en edes tajunnut.

181. kulttuuriteko 13.8.2011
Robert D. Hare: Ilman omaatuntoa (2004)

Innostuin vihdoin lukemaan kirjan, joka minun on jo useita vuosia pitänyt lukea. Taitaa olla vuoden ensimmäinen ei-kaunokirjallinen teos, mutta erittäin viihdyttävä sellainen, jos nyt ikävästä aiheesta voi käyttää sanaa viihdyttävä.

Robert D. Hare on maailman tunnetuimpia psykopatian eli narsistisen persoonallisuushäiriön tutkijoita. Tämä kirja on kai olevinaan jonkin sortin self help -teos, koska sen takakannessakin sanotaan, että kirja pitäisi olla oppaana jokaisessa kodissa, koulussa ja virastossa. No joo. Psykopaatteja on Haren mukaan noin 2 % väestöstä, ja useimmat meistä kohtaavat sellaisen, tiesimme sen tai emme. Kirja kertoo kuinka psykopaatin voi (yrittää) tunnistaa, sillä psykopaatista on tarpeellista päästä nopeasti eroon. Kuten kirjan nimi kertoo, psykopaatti ei pode huonoa omaatuntoa, hänellä ei ole empatiakykyä, eikä hän ole edes omasta tulevaisuudestaan niin kiinnostunut, etteikö se estäisi häntä tekemästä rikoksia muita kohtaan.

Psykopatiaa on Haren mukaan tutkittu jo yli sata vuotta, mutta sen tutkimus vaikuttaa perustuvan lähinnä arvailuihin. Aivoista ei ole löydetty poikkeamia, joiden avulla sen voisi yksiselitteisesti selittää, eivätkä sosiaaliset tekijät vaikuta psykopatian syntyyn. Psykopaattilapset vaikuttavat olevan syntymästä lähtien pahoja.

Psykopaatteja ei pidetä perinteisessä mielessä mielisairaina, vaikka heidän tekemisistään lukiessaan ihmiset aina toteavatkin, ettei tuollaista tehnyt voi tervekään olla. Psykopaatteja ei usein ohjata mielenterveyshoitoon heidän rikottuaan lakia, koska psykopatiaa ei paranna minkäänlainen hoito. Lisäksi heistä on huomattu olevan haittaa muille mielenterveyspotilaille. Psykopatiasta ei voi siis parantua, eikä psykopaatti itse edes usko olevansa sairas. Psykopaattien on kuitenkin huomattu "rauhoittuvan" keski-iän kynnyksellä, mutta edes tälle ei ole löydetty mitään selitystä.

Kirjassa kuvaillaan laveasti psykopaattien tekemiä karmeita rikoksia, sillä Hare on tehnyt tutkimustyötään pääosin vankiloissa, joissa psykopaatit ovat hyvin edustettuina, koska suuri osa heistä ei voi vastustaa lainrikkomisen tarjoamaa jännitystä. Psykopaatit vaikuttavat aika uskomattomilta tyypeiltä ja kirjaa lukee kuin dekkaria odotellessa, mitä karmeaa seuraavalla sivulla paljastuu. Olen yleensä vähän taipuvainen vainoharhaisuuteen ja pelkäsin etukäteen, että kirjan luettuani alan nähdä kaikissa ystävissäni psykopaatin piirteitä. Niin ei kuitenkaan missään nimessä käynyt, sillä tarinat ovat niin kertakaikkisen uskomattomia, etten usko ikinä tavanneeni psykopaattia.

Kun ilmiötä ei kerran ole pystytty selittämään, saati parantamaan, ja jopa sen tunnistaminen on vaikeaa, ja kun psykopaatit vaikuttavat olevan läpimätiä tyyppejä (joita Hare nimittää "epäihmisiksi"), mieleen nousee väkisinkin kysymys, yrittääkö tiede taas vain väkisin selittää jotain, mikä ei ole tieteen selitettävissä. Mitä jos kyseessä onkin yksinkertaisesti vain pahuus?

Rumin kirjankansi ikinä, mutta kannattaa siitä huolimatta lukea. Lisäksi suosittelen fiktion puolelta Lionel Shriverin kirjaa Poikani Kevin, johon perustuva leffakin valmistui tänä vuonna. Katso traileri.

Jaaha, en ehtinyt taas puusta pitkään kun pitääkin alkaa valmistautua leffaa varten. Palaan asiaan.