Charlaine Harris: Kylmäveristen klubi (2003)
Suom. Johanna Vainikainen-Uusitalo
Kolmas Sookie Stackhouse -romaani. Katselin flunssajaksoni aikana myös True Bloodin ensimmäisen tuotantokauden kokonaan ja täytyy sanoa, etten vieläkään oikein ymmärrä kaikkea kohkaamista tämän ilmiön ympärillä. Kyllähän näitä lukee jos ei parempaa tekemistä ole tarjolla, mutta mielestäni ei ole kyse mistään ihmeellisestä. TV-sarja kyllä imee mukaansa paremmin kuin kirjat.
175. kulttuuriteko 13.7.2011
Norwegian Wood (2010)
Haruki Murakamin bestselleriin perustuva japanilainen draamaleffa on aika ajoin vähän tuskallista katsottavaa. Tarina laahaa ja kenties kulttuurierojen takia henkilöiden motiiveja on vaikea tulkita kun ilmehdintäkin on niin vähäeleistä. Hämärän peittoon jää sekin, miksi kaikki tahtovat harrastaa seksiä päähenkilön kanssa, ja mitä tekemistä tällä olennaisella sekstailuelementillä on koko tarinan kannalta. Joku päivä vielä luen kirjan johon leffa perustuu; ehkä se avaa salaisuuksien arkun.
Leffa sijoittuu 1960-luvun lopulle. Toru Watanabe hengailee kolmantena ystäväpariskuntansa Kizukin ja Naokon kanssa. Kizuki on Torun lapsuudenystävä ja ilmeisesti koko porukka on toisilleen läheinen. Kizuki kuitenkin tekee yllättäen itsemurhan (jonka syitä leffassa ei edes yritetä selvittää) ja jengi hajoaa. Myöhemmin Toru ja Naoko törmäävät toisiinsa ja harrastavat seksiä. Sureva Naoko menee siitä entistä enemmän sekaisin ja samaan aikaan kun nuoret virittelevät jonkinlaista suhteenpoikasta, Naoko joutuu mielisairaalaan hoidettavaksi. Hänen siellä ollessaan Toru haaveilee muuttavansa Naokon kanssa yhteen, mutta tapailee samalla toista tyttöä, joka tämäkin on vähän sekaisin, muttei ehkä ihan niin sekaisin kuin Naoko. Ja sitten vähän seksiä. (Mutta älkää käsittäkö väärin, tämä leffa ei ole mitään kaunista pehmopornoa, vaan seksikin on länsimaisen merkityksetöntä.)
Kauhean kehuttu leffa, mutta en nyt taas ihan tajua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti