Leena Lehtolainen: Minne tytöt kadonneet (2010)
Kuuntelin tämänkin töissä äänikirjana ja se oli oikein mukaansatempaava ja helposti seurattava. Olen kuunnellut muutamia Maria Kallio -dekkareita aiemminkin ja ne ovat olleet ihan viihdyttäviä. Tämä on kuitenkin kiinnostavuudessaan ihan eri luokkaa kuin kuuntelemani alkupään Kallio-dekkarit. Viimeksi kuuntelemassani Maria päätti vasta uskaltautua voittamaan sitoutumiskammonsa ja menemään naimisiin Antin kanssa. Hyppäsin siis jokusen yli, sillä tässä kirjassa Marialla on jo teini-ikäinen tytär.
Rikostutkinta kietoutuukin oman perheen pariin kun Tyttökerhon, jossa Marian tytärkin käy, tytöistä kolme joutuu mystisesti kadoksiin. Ketään, edes tyttöjen perheitä, ei tunnu kiinnostavan heidän kohtalonsa, mikä tietenkin saa aisapari Kallion ja Koivun tuntosarvet väpäjämään. Kadonneita tyttöjä yhdistää Tyttökerhon lisäksi se, että he ovat maahanmuuttajia ja muslimeja. Epäilykset kohdistuvat vuoroin heidän perheenjäseniinsä, vuoroin maahanmuuttajavastaisiin ryhmiin. Minne tytöt kadonneet onkin aika tyypillinen nykyaikainen yhteiskunnallisesti kantaaottava dekkari. Se ei kuitenkaan pyri esittelemään vaihtoehtoisia poliittisia ratkaisumalleja, vaan pakottaa hienovaraisesti lukijan ajattelemaan maahanmuuttokysymyksiä. Tykkäsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti