Lahjakkaan brassailua

Ala-asteella onnistuin aloittamaan koulussani perinteen kirjoittaa kaikki joululahjat listaksi ja vertailla sitten listoja välitunneilla keskenään. Suureksi riemukseni oma listani oli aina kaikkein pisin (koska olen lellitty ainokainen). Tarkoitus ei kuitenkaan ollut brassailla, vaan muistaa kysyttäessä kaikki lahjat (joiden muistaminen oli vaikeaa, koska niitä oli aina niin paljon. Okei, joko meni brassailun puolelle?). Koska minulla ei nykyään ole koulukavereita (nyyh), joudun brassailemaan virtuaaliyleisölleni. Koska blogilla on teema, keskityn tässä vain kultturelleihin lahjoihini, mutta rakastin kyllä kaikkia muitakin!

Ystäväni, jonka kanssa katsoimme toissavuonna kaikki kolme ensimmäistä Twilight-leffaa, ja jonka raahasin keskellä yötä Aamunkoi osa 1:n ensi-iltaan viime vuonna, on selvästi ymmärtänyt pointin. Sain häneltä joululahjaksi ensimmäisen Twilightin ohjaajan "muistikirjan", jossa perehdytään monipuolisesti kaikkeen siihen, mikä vaikutti myös myöhempiin osiin. Miten kuvauspaikat valittiin, miksi roolit annettiin juuri niille joille annettiin, miten päädyttiin Bellan (äärimmäisen jännittävään) hiustyyliin, ja miten selvittiin pussailukohtauksista ja ylitöistä alaikäisen näyttelijän kanssa.

Tällä aukeamalla ohjaaja kertoo, miten hänen sisarensa maalaustaide innoitti Twilight-maailman luomisessa.

Yksi jouluperinteistämme on se, että avomieheni ostaa minulle lahjaksi jonkin kirjan, jota en tulisi itse lukeneeksi, mutta jota on kehuttu paljon, ja joka on uusi, eli en tulisi sitä edes ostaneeksi (koska olen pihi ja kirjaston fani). Aiemmat kirjat ovat olleet Niccolo Ammanitin Taivaan ja maan välillä, Annamari Marttisen Kuu huoneessa sekä Alexandra Salmelan 27 eli kuolema tekee taiteilijan. Olen pitänyt kaikista, vaikkakin Ammanitin teos toki oli aivan omaa luokkaansa verrattuna sitä seuranneisiin. Niinpä suhtaudun luottavaisesti Jonathan Franzenin teokseen, jonka muuten Susa valitsi viime vuoden Suurimmaksi Elämykseksi.

Samainen Twilight-ystäväni hankki minulle synttärilahjaksi Stitch'n bitch -sarjan kirjan Sankarineulojan käsikirja (ja merkitsi paperilapuilla ne mallit jotka toivoi minun neulovan hänelle). Se olikin hyvä valinta, koska kirja sisältää seikkaperäistä ohjeistusta kirjoneuleeseen, jonka osaamisesta olen jo vuosia haaveillut. Äitini puolestaan tuki joululahjavalinnallaan perinteistä roolijakoa, jossa naisen neulomisen perimmäinen tarkoitus on palvella miehen lämmittämistä. Oikeanpuoleinen kirja oli minulla joskus kirjastosta lainassa, mutta ohjeet olivat siinä niin vaikeita, että jouduin palauttamaan sen jättäen avomieheni vain unelmoimaan niistä kaikista makeista vetimistä. Mutta nyt Sankarineulojan käsikirja opettaa minulle ensin perusjutut ja ehkä jo ensi jouluna hän voi tepastella Salarakas-huivi kaulassaan!

Vanhempani muistivat minua myös Paulo Coelhon uusimmalla teoksella sekä ennestään tuntemattomalla Elina Tiilikan Myrskyllä. Anoppini antoi minulle Topeliuksen Luonnonkirjan ja kummitätini, joka muistaa edelleen tehtävänsä uskonnollisena kasvattajanani, äänikirjan Vaeltajan kertomukset.

Koska synttäreitäni viettettiin baarissa joulukuun alkupuolella, sain huomaavaisen kevyitä ja lompakkoonmeneviä lahjuksia, hieman epäkultturellimman Alkon lahjakortin sekä kymmenen leffavuokrausta FilmTownista (jahuu!). Vanhempani puolestaan säästivät postikuluissa ja panostivat itse lahjaan, Finnkinon joululahjalippuihin.

Melkoisen hyvä lahjavuosi siis. En malta odottaa että Wii-huuma laantuu ja pääsen askartelemaan näiden kimpussa!