266. kulttuuriteko 11.12.2011
Monsteritalo (Monster House) (2006)
:I
267. kulttuuriteko 11.12.2011
Big Brother Suomi 2011
:) ja :(. Sarjalla oli ehdottomasti hetkensä ja kaudesta teki mielenkiintoisen lähinnä Sebastianin hurmaava persoona. Kaikki meni kuitenkin traagisesti pieleen kun Sebastian viikkoa ennen finaalia tipahti. Tämä sai minut raivon partaalle, koska kaikki tietävät, että jos äänestyssysteemi olisi jollain lailla todella demokraattinen, Sebastian olisi voittanut koko touhun. Ihan totta, en edes ole puolueellinen. BB:ssä äänestäjiä manipuloidaan näyttämällä jatkuvasti muuttuvaa äänestystilannetta, ja lopullinen tulos on aivan sattuman kauppaa riippuen siitä, kuka sattuu olemaan pudotusuhan alla juuri tietyllä hetkellä.
268. kulttuuriteko 11.12.2011
A Single Man (2009)
:I
269. kulttuuriteko 12.12.2011
David Nicholls: Sinä päivänä (2011)
:) :) :)
270. kulttuuriteko 13.12.2011
Kohtalon valvojat (The Adjustement Bureau) (2011)
Odotuksiini nähden :), muuten :I.
271. kulttuuriteko 14.12.2011
Tsunamin jälkeen (Tsunami: The Aftermath) (2006)
:I
272. kulttuuriteko 14.12.2011
My Summer of Love (2004)
:)
273. kulttuuriteko 14.12.2011
Tohtori Zivago (Doctor Zhivago) (2002)
:) + nyyh!
274. kulttuuriteko 15.12.2011
Wimbledon (2004)
:)
275. kulttuuriteko 15.12.2011
Buried (2010)
:I paitsi loppu, joka :).
276. kulttuuriteko 15.12.2011
The Notebook - Rakkauden sivut (2004)
Täytyy tähän huomauttaa, että lukijan pitäisi tuntea minut aika hyvin tietääkseen, että tämän elokuvan vuokraaminen kertoo karun tarinan siitä, miten kipeä, lähestulkoon kuoleman kielissä, olin. Suhteeni Nicholas Sparksin kirjoihin ja varsinkin niihin perustuviin elokuviin, jotka ovat vielä pahempia, on lähinnä vihamielinen. Joskus harvoin, aina todella heikkona hetkenä (emotionaalisesti tai fyysisesti) tahdon kuitenkin antaa Sparksin romantiikalle mahdollisuuden, koska uskon rakkauden ja itkun parantavaan voimaan. Mutta Sparks on pahempi kuin Danielle Steel! Steel on Sparksiin verrattuna kyynikko! Ja jos olisin tätä leffaa katsoessani ollut täysissä ruumiinvoimissani, olisin kakonut ensimmäisen puolen tunnin aikana, mutta kumma kyllä kipeänä se melkein toimi. Siispä, armollisesti, :I.
277. kulttuuriteko 16.12.2011
Vaihtamalla paranee (The Switch) (2010)
:)
278. kulttuuriteko 16.12.2011
Tsunami (Haeundae) (2009)
:) (Mageet aallot!)
279. kulttuuriteko 17.12.2011
Tamara Drewe (2010)
:) :)
280. kulttuuriteko 17.12.2011
Rakkaus lainassa (Something Borrowed) (2011)
:(
281. kulttuuriteko 26.12.2011
New Year's Eve (2011)
:)
282. kulttuuriteko 27.12.2011
Lionel Shriver: Jonnekin pois (2011)
:) :) :) Jälleen kerran mestariteos. Tähän täytyy kyllä palata vielä myöhemmin.
283. kulttuuriteko 28.12.2011
Maria Autio: Ajatustenlukija (2011)
:I
No niin! Siinäpä se, vuosi 2011 on purkissa. Katsotaan vielä yhteenveto koko vuodesta:
Leffat: 137
Kirjat: 63
Sarjakuvat: 29
Tv-sarjat: 14
Näyttelyt: 10
Keikat: 8
Festarit, messut, tapahtumat: 7
Muut: 6
Audiokirjat: 4
Teatteri: 3
Stand up: 1
Levyt: 1
Vähän kyllä tätä katsoessani jää käteen tyhjä fiilis. Siis tässäkö oli koko saldo? Muistan lukemattomia kertoja kävelleeni jonkin mainosjulisteen ohi yliopistolla, jossa mainostetaan stand up -tapahtumia Hotelli Ilveksessä, painaneeni päivämääriä mieleeni, kirjoittaneeni Ylioppilasteatterin stand up -iltojen päivät kalenteriini, ja ajatelleeni ylipäätään koko vuoden, että jee jee, stand up! Ja mikä on kaiken ähräämisen saldo? YKSI stand up -keikka vuoden aikana! Teatteri-osastoon olen myös pettynyt, niitäkin näytöksiä kirjoittelin kalenteriin pitkin vuotta ja hankin jopa Hevijuuseri-kortin, mutta aina on aika kortilla ja sitten sitä ajattelee, että menee seuraavaan näytökseen ja niin edelleen.
Kirjoja tuli luettua vähemmän kuin yleensä, mutta se selittyy sillä, että katsoin niin paljon leffoja ja telkkarisarjoja, luin sarjakuvia ja käytin käsittämättömän paljon aikaa tämän blogin kirjoittamiseen.
Tyytyväinen voin sanoa olevani sarjakuvien määrään, sillä en todellakaan ole oikein ikinä lapsuuden jälkeen lukenut sarjiksia, ja tällä kulttuurin saralla olen tämän vuoden aikana vähän ryhdistäytynyt.
Samoin on pakko sanoa, että vaikka kahdeksan onkin naurettava määrä, se on aika paljon keikkoja vuodessa minulle, koska en käy enää koskaan keikoilla, ja niille raahautuessani ajattelin aina aktiivisesti blogiani.
Ja vaikka festarit, messut, tapahtumat -osastokaan ei kasvanut järin suureksi, ne tapahtumat olivat kuitenkin niitä, jotka parhaiten jäivät mieleen ja olivat intensiivisimpiä kulttuurikokemuksia (erityisesti Sodankylän Midnight Sun Film Festival, Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivät, lukupiirin gaalaristeily ja Ruisrock). Siihenkin voin siis olla tyytyväinen, sillä olen kokenut paljon.
Mikä siis meni pieleen? Esimerkiksi seuraavat asiat:
- En kirjoittanut aina heti, vaan annoin kulttuuritekojen kasautua, mikä aiheutti lisää epämiellyttävää oloa, eikä tehnyt mieli tehdä lisää kulttuuritekoja, saati sitten kirjoittaa vanhoista.
- Yritin liikaa, keksiä sanottavaa vaikkei sanottavaa olisi ollut. Jotkut kulttuuriteot olisin voinut vain skipata sanomalla, ettei sanottavaa ole, ja jatkaa elämässä eteenpäin.
- Kun kesällä töissä oli joka päivä pari tuntia luppoaikaa, pelasin Facebookissa Millionaire Cityä sen sijaan että olisin lukenut (mitä tein vielä viime kesänä).
- Jos olisin aluksi päättänyt tv-sarjojen kohdalla, että esimerkiksi jokaisesta tuotantokaudesta olisi saanut yhden kulttuuriteon (koko sarjan katsomisen sijaan), olisin nopeasti saanut parikymmentä lisää.
- Olisi pitänyt olla vielä kiinnostuneempi sarjakuvista, eikä märehtiä sitä, etten tiedä, mitä niistä pitäisi kirjoittaa. Sama pätee taidenäyttelyihin.
- Yritin olla avarakatseinen, mutta olisi pitänyt olla vielä avarakatseisempi. Tuksun häät, Sahalahden minifestarit ja Tampereen ravintolapäivä olisivat ihan hyvin voineet olla kulttuuritekoja, mutta pitäydyin liikaa vuoden alussa päättämässäni määritelmässä kulttuurista.
Tästä päästäänkin kysymykseen blogini tulevaisuudesta ja uuden vuoden lupauksista. Vastedes aion kirjoittaa vain siitä, mistä minulla on sanottavaa, vailla rajoitteita, tavoitteita tai sääntöjä. Voin esimerkiksi kirjoittaa, miksi jätin jonkun hiton tylsän kirjan kesken, enkä tuntea syyllisyyttä siitä, että jätin sen kesken. Tai miksi itkin tänään katsoessani Täydellisiä naisia. Tai miksi Big Brother on mielestäni syvällinen ohjelma. Ja niin edelleen. Aika näyttää, millaiseksi tämä blogi tänä vuonna muodostuu, mutta lupaukseni uudelle vuodelle on tämä: En ota paineita blogin kirjoittamisesta!
Lisäksi lupaan ottaa enemmän valokuvia blogiini itse.
Ja opetella kirjoneuleen. (Tästä lisää ehkä myöhemmin.)
Täten toivotan kaikille lukijoilleni onnellista ja kulttuuririkasta vuotta 2012! (Toivotaan ettei maailmanloppu oikeasti tule.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti