Kim Echlin: Kadonneet (2009)
Suom. Sirkka Aulanko
"Tulen koko ajan lähemmäksi sinua.
Kohta en jaksa enää. Tämän kaiken kertominen sattuu niin, että unohdan hengittää. Miten kaipaankaan sinun hellyyttäsi. Kolmekymmentä vuotta olen ollut uskollinen sanoille, jotka suovat minulle hitusen lohtua.
Kuolleita minun on miellytettävä kauemmin kuin eläviä. Näin sanoi Sofokles. Rakkaus on lempeä, kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Näin sanoi Paavali. Meistä tulee se mitä ajattelemme. Näin sanoi Buddha."Ystäväni kertoi tätä kirjaa lukiessaan itkeä vollottaneensa, joten uskalsin tarttua siihen, vaikka aihe kuulostikin äärimmäisen epäkiinnostavalta. Jaksan harvemmin pakottautua lukemaan holokaustista, puhumattakaan sitten muista kansanmurhista, joita maailma on pullollaan. Kadonneet kertoo Pol Potin Kambodzassa tekemistä hirmutöistä, mutta tekee sen rakkaustarinan välityksellä niin kauniisti, että sitä melkeinpä huomaamattaan sivistyy.
Kanadalainen Anne Greves rakastuu 16-vuotiaana palavasti Sereyhyn, joka on Pol Potin hirmuvaltaa paossa ja haaveilee vielä kerran palaavansa kotimaahansa. Lopulta niin käykin, ja Annen sydän särkyy kun hän ei kymmeneen vuoteen kuule rakastetustaan sanaakaan. Sitten hän kuitenkin näkee Sereystä vilauksen tv-uutisissa ja matkustaa päätä pahkaa Kambodzaan etsimään tätä. Rakkaus roihahtaa uudelleen ja nuoripari alkaa rakentaa kotia ja yhteistä elämää kansanmurhan raunioille. Perheensä menettänyt Serey ei kuitenkaan kerro työskentelevänsä vastarintaliikkeen piikkiin, mikä saattaa hänet ja Annen hengenvaaraan. Mutta vaikka Anne näkee merkit, hän ei jaksa välittää, koska niin pitkän ajan jälkeen he saavat viimein olla yhdessä.
Kirjan kertoja on vanhukseksi ehtinyt Anne, ja kerronta on luonteeltaan sinämuotoista, kenties jopa apostrofista. Sinäkerronta on mielestäni ollut aina tehokas keino romantisoida kerrontaa. Kuin maailmassamme ei olisi muita kuin sinä, jolle tätä kirjoitan. Se tekee teoksesta ajoittain niin runollisen, että parhaita kohtia palaa lukemaan uudelleen ja uudelleen. Kun pääsin kirjan loppuun, jouduin heti aloittamaan sen alusta ja lukemaan koko ensimmäisen luvun uudelleen. Vaikuttava, kaunis ja surullinen kirja, mutta jostain syystä en vollottanut kertaakaan.
Kirjasta piti myös Satu, jolta varastin kansikuvan.
265. kulttuuriteko 9.12.2011(Huom! Sata jäljellä!)
Toinen nainen (Love and Other Impossible Pursuits) (2009)
Tämä oli lyhyen ajan sisään jo toinen katsomani leffa, jota tähdittää tällä hetkellä todella kuuma nimi (Natalie Portman), mutta josta kukaan ei ole kuullutkaan, ja joka All Good Thingsin tapaan meni Suomessa suoraan dvd:lle. Edes kirjaa, johon elokuva perustuu, ei ole suomennettu. Lisäksi kummastuttaa Scott Cohenin valinta miespäärooliin, sillä hän ei tunnettuudessa yllä ollenkaan Portmanin tasolle. Vai tiedättekö muka kuka Cohen on? No Gilmoren tyttöjen Max tietysti! (IMDb:n mukaan hänen tunnetuimmat roolinsa ovat olleet leffoissa Gia vuonna 1998, One Life to Live vuonna 1968, sekä pieni sivuosa ihanassa viime vuoden leffassa Love and Other Drugs.) Portmanin sijaan tämän leffan naispääosan piti alkujaan mennä Jennifer Lopezille, mutta onneksi niin ei tapahtunut. Portman nimittäin kannattelee koko elokuvaa yksin aivan mielettömillä näyttelijänlahjoillaan, jotka saavat paatuneimmankin kyynikon vetistelemään.
Sekä takakansi että IMDb:n kuvaus leffasta tuntuvat jotenkin vääriltä, mutta se on ymmärrettävää, koska elokuvan sisältöä on vaikea kiteyttää pieneen tilaan. Emilia ja Jack ovat naimisissa, Emilia on Jackin toinen vaimo, jota muut vaimot koululla paheksuvat. Jackilla on edellisestä avioliitostaan älykäs ja totinen poika, jonka kanssa Emilia yrittää parhain päin tulla toimeen. Ex-vaimo (Lisa Kudrow) on kontrolloiva ja raivoisa harppu, joka ei luonnollisesti siedä Emiliaa. Jackin ja exän avioliiton on lopulta rikkonut Emilian raskaus, joka muuttui iloisesta perhetapahtumasta tragediaksi kun tyttövauva kolmen päivän ikäisenä kuoli.
Tämä kaikki on siis periaatteessa tapahtunut ennen elokuvan alkua, joskin aiempiin tapahtumiin palataan takaumien muodossa. Elokuva itsessään koostuu lapsen kuolemasta selviytymisestä, uusperheen ongelmista (eli lähinnä Emilian ja Jackin pojan välisen vaikean suhteen käsittelystä) ja kaikkien murheiden keskellä sortuvasta avioliitosta. Ei siis mikään helppo saati sitten hyväntuulinen leffa.
Pohjattomasta surullisuudestaan huolimatta elokuva ei ole huonolla tavalla masentava (kuten All Good Things). Vaikka päähenkilöt kohtaavat kaikki mahdolliset haasteet, jotka perhettä voivat maailmassa uhata, heillä kuitenkin on eräänlainen perhe, jossa ilmenee eräänlaista rakkautta. Dvd:n kannessa oleva tagline, jota joku on varmasti miettinyt mahdollisesti jopa viisi sekuntia, on oikeastaan aika totta: "Rakkaus mahdollistaa kaiken".
Lupaan, ettet välty kyyneliltä!
Täytyy muuten huomauttaa, että leffan suomenkielinen nimi on aika surkea ja osoittaa, että sen keksijä on katsonut leffasta viisi ensimmäistä minuuttia. Ja lisäksi, jos joku (kuten minä) on viehättynyt videovuokraamossa tämän dvd:n kannesta ja miettinyt monesti leffan vuokraamista sen perusteella, täytyy kertoa, että tätä kauniin syksyistä kannessa esitettyä kohtausta ei tapahdu elokuvassa!
Tosin kansi kyllä johdattelee katsojan oikeaan tunnelmaan, sillä sitä katsoessa ei voi välttyä siltä, että mieleen tulee Syksy New Yorkissa (2000), joka myös on pahimmanlaatuinen nyyhkyelokuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti