Paula Hawkins: Nainen junassa (2015)
Suom. Oona Timonen
En ole pitkään aikaan blogannut muista kirjoista kuin Koskisista, mutta koska kyseessä on yksi tämän syksyn suurista hittikirjoista, päätin viimein ryhdistäytyä tälläkin saralla. Kansilipareessa mainostetaan, että Kiltin tytön fanit tulevat sekoamaan tästäkin teoksesta ja vaikka en pitänyt sitäkään saamansa hypen arvoisena, oli se todella vetävästi kirjoitettua viihdettä ja siksi tartuin myös tähän teokseen.
Tarinan päähenkilö ja yksi minäkertojista on Rachel, joka matkustaa joka aamu samalla junalla Lontooseen. Joka ilta hän matkustaa samalla junalla takaisin ja juo gintonicia tölkistä jo junassa. Rachelin elämässä on kaikki pahasti pielessä. Avioliitto on ajautunut karille Tomin vaihdettua Rachelin nuorempaan ja hedelmällisempään vaimoon. Rachel on joutunut muuttamaan vanhan tuttunsa kämppikseksi ja saanut potkut töistäkin juopottelun takia. Parasta kirjassa onkin se, kuinka armottoman rappiolla, nuhjuinen ja läski sen päähenkilö on. Kerrassaan virkistävää, joskin hieman masentavaa, lukea vaihteeksi kertomusta jonkun sellaisen näkökulmasta, jolla elämä on totaalisesti retuperällä. Rachel käyttäytyy kuin kuka tahansa meistä kun sydän oli teininä särkynyt niin ettei siitä voinut kuvitella enää ehjää tulevankaan. Hän vetää kännit, alkaa sitten soitella epätoivoisia itkupuheluita exälleen, jättää vastaajaviestejä joiden vuoksi haluaisi seuraavana aamuna kuolla, kirjoittelee vihaisia sähköposteja kun puhelimeen ei vastata ja lähtee lopulta hoipertelemaan exän kulmille, vaikkei edes tiedä miksi. Ja mikä pahinta, Rachel toistaa saman rutiinin yhä uudelleen säännöllisin väliajoin.
Piristääkseen itseään Rachel tarkkailee junan ikkunasta pariskuntaa, jota pitää unelmaparinaan. Hän kuvittelee heille onnellisen elämän taustatietoineen ja tarkkailee heitä pihallaan junan ajaessa ohi aamuin illoin. Eräänä aamuna Rachel sitten sattuu näkemään jotain, mikä pian vie hänet keskelle mysteeriä. Seuraavana päivänä pariskunnan naisosapuoli, Megan, nimittäin katoaa. Rachel menee tietoineen poliisin puheille, muttei osaa jättää juttua sikseen. Hän saa siitä suoraan sanoen uuden tarkoituksen elämälleen ja sotkeutuu tarkoituksella mukaan mahdollisimman paljon. Kukaan ei kuitenkaan oikein ota Rachelia todesta tämän juopottelun takia, eikä asiaa auta sekään, että tämä valehtelee päästäkseen lähelle Meganin aviomiestä Scottia.
Tarinaa kerrotaan vuorotellen kolmen naisen näkökulmasta käsin. Rachel on ehdottomasti avainasemassa, mutta ääneen pääsevät myös Megan ja Tomi uusi vaimo, Anna. Tom ja Anna asuvat Meganin ja Scottin naapuritalossa ja sitä kautta kaikkien henkilöiden tiet risteävät ja törmäilevät minkä ehtivät.
Nainen junassa on samanlainen ”page-turner” kuin Kiltti tyttökin, mutta mielestäni sekään ei ole nostattamansa hypen arvoinen. Arvasin suuren osan loppuratkaisusta jo aika alkumetreillä yhden lauseen perusteella ja niin varmasti arvaa moni muukin kokeneempi trillerien lukija. Kirjassa kuitenkin käsitellään kiinnostavia teemoja ja se on monessa mielessä poikkeuksellinen jännityskirja. Rachelin alkoholismi ja muistikatkot, joista tämä kännätessään kärsii, muodostavat yhden kiinnostavan teeman. Toinen on suru avioliiton kariutumisesta ja tahattomasta lapsettomuudensta. Samalla kun Rachel on erosta aivan rikki ja kaipaa edelleen Tomia katkerasti, on kerronnallisesti kiinnostavaa päästä kurkistamaan myös Annan pään sisään. Myös Meganilla on omat salaisuutensa, joista lukija ei kuivin silmin selviä. Vaikka mysteeri tarinassa ei siis ole maailmankirjallisuuden historian jännittävimpiä, on tarina silti erilaisuudessaan lukemisen arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti