Tenavat-elokuva (The Peanuts Movie) (2015)
Jaska Jokunen ja kumppanit ovat viimein päätyneet 3D-animoituina valkokankaalle. Mukava yllätys oli tosin sekin, että Tampereella elokuvanäytöksiä oli tarjolla myös 2D:nä ja molempia sekä englanniksi puhuttuina että suomeksi dubattuina.
Leffan juoni pääpiirteissään jäljittelee vanhoja tuttuja Tenavat-piirrettyjä - joita katselin pienenä kirjaston VHS-kaseteilta - ja samalla koko elokuvan maailmanhistorian kaavaa. Jaska Jokunen siis tavoittelee Pientä Punatukkaista Tyttöä, joka leffan alussa muuttaa hänen naapuriinsa. Jaska, jolla on pitkälle kirinyt tunarin ja epäonnistujan maine, haaveilee tekevänsä vaikutuksen tyttöön ennen kuin maine on kiirinyt tämänkin korviin. Ongelmana vain on ylitsepääsemätön ujous ja se, että aina kun jotain hyvää yrittää, tapahtuu uusi megaluokan kömmähdys. Kerran elämässään Jaskalla kuitenkin käy mäihä ja hänen tasokoetuloksensa sekoittuvat toisen oppilaan kanssa. Jaska saavuttaa täydet pisteet ja pian häntä juhlitaan kaikkien rakastamana julkkisnerona. Tämä valaa Jaskaan uskoa itseensä ja antaa tälle rohkeutta tavoitella suurta unelmaansa, mihin viittaa elokuvan mainoslausekin: "Unelmoi isosti".
Tenavat-elokuvan juoni tuntuu oikeastaan alusta asti vähän turhalta, sillä kiinnostavampaa on tuttujen elementtien bongailu: leijoja syövä puu ja baseball-syöttöjen harjoittelukin on onnistuttu ymppäämään mukaan, vaikka elokuvan tapahtumat sijoittuvat talviaikaan. Varsinaista juontakin turhempi on sivujuoni, joka tapahtuu Ressun kirjoituskoneen liuskoilla, Lentäjä-Ässän seikkailullinen rakkaustarina, jota Kaustinen kiihkeästi punakynäilee.
Juoni ei siis tarjoa mitään uutta millään saralla, mutta ihan hauska hyvän mielen elokuva Tenavat kuitenkin on. Mikä parasta, hahmot jäljittelevät uskollisesti sarjakuvahahmoja esimerkiksi tavassaan liikehtiä. Nykyäänhän animaatioelokuvissa ihmiset liikkuvat täysin realistisesti, vaikka näyttävät samalla ylisöpöiltä, suurisilmäisiltä ja täysin epärealistisen siloitelluilta. Tenavat-elokuvassa ihmiset ja eläimet liikkuvat epärealistisen vauhdikkaasti ja kulmikkaasti ja mahtuvat paikkoihin joiden heidän ei pitäisi mahtua. Hämmästyessään heidän silmänsä saattavat muuttua paperisen näköisiksi, vaikka muuten 3D-animoitu kuori pitää ja säikähtäessään he loikkaavat metrin verran ilmaan ja tekevät vielä voltin päälle. Kasvojen piirteet ja Jaska Jokusen hiuskiehkura näyttävät koko ajan läheltä kuin tussilla piirretyiltä.
Jotkut hahmot heräävät leffassa ennennäkemättömällä tavalla eloon. Suosikkini kaikista on Piparminttu-Pipsa, jonka poikamainen persoonallisuus toimii ja piristää jokaista kohtausta jossa tämä esiintyy. Hahmossa on moniulotteisuutta ja monitulkintaisuutta enemmän kuin muussa porukassa yhteensä. Pieni Punatukkainen Tyttö puolestaan on suhteellisen persoonaton ja hänet voi kiteyttää vain sanalla "ihana". Lopussa vasta tajusin, miksi hän näyttää erilaiselta kuin muut tenavat: punapäällä on ainoana hahmona ihmismäisempi, normaalia nenää muistuttava nykerö, kun kaikkien muiden nenät on samalla perunamuotilla valettu.
Loppujen lopuksi Tenavat-elokuva on siis ihan kiva, alkuperäisille hahmoille ja tarinoille uskollinen jouluelokuva, jonka parissa varmasti viihtyvät niin lapset kuin aikuisetkin. Juonellisesti se ei kuitenkaan tarjoa mitään maata mullistavaa elämystä ja eniten elokuvasta varmaankin nauttivat sarjakuvia lukeneet fanit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti