333: Joulukuu

Klikkaa isommaksi.

Joulukuu meni nopeasti ja koska se oli lämmin, pystyin pitämään lupaukseni - jälleen - käyttää enemmän mekkoja. Loka-marraskuussa suosikkivaatteeksi noussut harmaa neulepaita ratkesi hihasta ja koska olen laiska ja saamaton, en ole vieläkään jaksanut kursia sitä kokoon. Se osaltaan edesauttoi muiden vaatteiden esiinmarssia. Menetin muuten joulukuussa myös yhdet kengät ja mekon, jonka helman koiranpentu repi. Sekin tosin on yhä korjauskelpoinen, eli lähtenee sitä odoteltuaan roskiin seuraavan muuton yhteydessä.

Yleisesti ottaen joulukuusta ei ole juuri muuta sanottavaa. Kolme kuukautta 33 vaatteen kanssa hujahti vauhdilla, enkä yleisesti ottaen kaivannut muita kuin ne jotka olin valinnut. Jälleen osa valituistakin jäi kokonaan käyttämättä. Tammikuu tuli oikeastaan vähän yllättäen, enkä ole vielä edes päivittänyt vaatekokoelmaani, käyttänyt vain niitä jotka takuuvarmasti siirtyvät edelliseltä kaudelta uudelle. Tammikuusta maaliskuuhun on äärimmäisen tylsä villapaitakausi, joten mitään hohdokkaita muutoksia ei liene luvassa.

Sain joulukuussa viimein aikaiseksi tehdä jotain mikä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten, mutta nyt vasta oivalsin, että sille voi jotain tehdä. Sain Armanilta pari joulua sitten lahjaksi laukun, joka on varmaankin ollut hintava, kuten kaikki Armanin lahjat, ja joka on jäänyt varsin vähäiselle käytölle. Siinä nimittäin oli kaksi isoa ongelmaa: liian lyhyt hihna ja liian pitkä hihna. Kummassakaan tapauksessa esimerkiksi lompakkoa ei saanut kaivettua laukusta nopeasti. Pitkän hihnan ollessa käytössä koko laukkua joutui nostamaan, jotta sieltä ylettyi kaivamaan jotain. Lyhyen hihnan ollessa käytössä laukku piti ottaa alas olalta, jotta sai kätensä tungettua sisään. Ja kolmas ongelma liittyi edelleen näihin kahteen hihnaan: inhoan laukkuja, joista lyhyempää hihnaa ei saa irrotettua kun pitää siinä pitkää hihnaa, eli pitkää hihnaa käyttäessä roikkuu myös lyhyt koko ajan mukana. Olin menneenä kesänä marmattanut toistuvasti Armanille eräästä laukustani jossa oli sama systeemi ja saadessani samanlaisen lahjaksi olin suorastaan loukkaantunut, että kaikki tämä oli mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Ennen: liian pitkä ja liian lyhyt.

No, siis, joka tapauksessa, parin vuoden takaisen minäni sanavarastoon ei kuulunut esimerkiksi sanoja suutari tai korjauttaminen. Nykyään voin ilokseni sanoa, että kuuluu. Niinpä eräänä aamuna herätessäni suorastaan tunsin kuinka lamppu syttyi pääni päälle ja tiesin, mitä laukulle oli tehtävä. Kiikutin sen Mansen suutariin, josta heti käytyäni siellä rei'ittämässä pennun kaulapannan tuli luottosuutarini. Palvelu on mukavaa, toiminta ripeää ja hinnat kohdillaan, ainakin tällaisissa pikkuhommissa. Laukusta poistettiin siis ärsyttävän lyhyt pikkuhihna kokonaan ja pitempää lyhennettiin niin, että sitä voi käyttää joko olalla tai olan yli. Mikä parasta, jäljelle jäi siis vain yksi hihna! Hintaa työlle tuli 20 euroa, mikä oli mielestäni varsin kohtuullista. Hihna olisi tosin voinut olla mielestäni vielä hieman lyhyempi. mutta koska sitä säädetään reikien avulla vyön tapaan, voin joskus käydä teettämässä siihen uuden reiän jos tarve vaatii. (Pahoittelut jälkeen-kuvan oloasusta. Eihän sitä näin loppiaisena jaksa pukeutua edes kuvaa varten.)

Jälkeen: vain yksi hihna molempiin käyttötarkoituksiin!

Joulukuun vaateostokset

• H&M:n alesta skinny-jeansit 5 eurolla. Palautin ne kuitenkin tänä vuonna, koska takamukseni on vihdoin Nutella-dieetin myötävaikutuksella alkanut levitä niin ettei tuttu koko mahtunut päälle. Aletuotteita vaihdetaan vain tuotehyvityslahjakortteihin tai toisiin tuotteisiin, joten olen kuitenkin sijoittanut ko. summan ko. myymälään. Vielä en ole ehtinyt haalimaan mitään tilalle. Myyjä muuten vihjasi, että kyseisistä farkuista - joista ei enää ollut isompaa kokoa saatavilla - on tullut uudempi malli, jossa on vähän korkeampi vyötärö. Hintaa ei kuulemma ollut kuin kympin, eli "ei kauheesti enemmän". Eihän kyseinen vitonen tietenkään talouttani kaataisi, mutta teki kuitenkin mieli todeta, että sehän on 100 % enemmän.

• XXL:n alesta hankin talvitennarit loppuun kulutettujen saapikkaideni tilalle (jälkeen-kuvassa), joista irtosi pohja, eikä niitä olisi voinut suosikkisuutarinikaan enää pelastaa. Uudet tennarit ovat Le Coq Sportif -merkkiä ja maksoivat 40 euroa. Kengät ovat söpöt ja lämpimät kuin unelma, enkä enää tiedä miksi vasta nyt olen tajunnut talvitennarien ihanuuden. Kaikki talvikenkäni ovat järjestään aina olleet äärimmäisen epämukavia, luistaneet väärissä paikoissa ja palelluttaneet varpaat. (XXL:stä muuten varoittava sana: Älä koskaan osta sieltä koiran leluja. Ostin kaksi ja pentu hajotti molemmat kirjaimellisesti minuutissa. Ei järin eettistä.)
• Lahjaksi ostin myös XXL:stä jotain.

Sporttikukon ihanat talvitennarit. Kuva lainattu: www.xxl.fi

Kaiken kaikkiaan joulukuu oli varsin tyydyttävä kuukausi. Tänä vuonna Armani lupasi tehdä vaatekuvat puolestani, joten voinemme odottaa niiltä parempaa laatua kuin paintilla kokoon kursimiltani kollaaseilta. Jes!