maanantai 7. marraskuuta 2011

Pää täynnä räkää ja muita koottuja selityksiä

Köh köh. Arvoisat lukijani. Vietin viikonlopun sohvan ja sängyn välillä vuorotellen ja syysflunssaa potien. Kulttuuritekoja pääsi luonnollisesti kerääntymään kiitettävästi, mutta tietokone vältteli räkäistä olemustani piileskellen jossakin. Tänään osoitin loputtoman urheuteni raahautumalla luennolle, ja tästä läppärini ilmeisesti vakuuttui ja päätti tehdä jälleen kanssani yhteistyötä. Koskapa rästejä on näin päässyt kerääntymään, lienee viisainta ottaa taas käyttöön viiden virkkeen rajoitus ja syöksyä kohti uusia haasteita. Tiiviisti siis.

236. kulttuuriteko 3.11.2011
Kaarina Goldberg: Senni ja Safira: Vanhu(u)s ei tule yksin (2010)

Onkohan tässä 2010-luvulla havaittavissa jonkinlainen sarjakuvatrendi vanhusten kuvaamisessa? Senni ja Safira ovat kaksi ikäneitoa, toinen leski ja toinen ikisinkku, jotka toilailevat paljolti "vanhusfiktiolle" tyypilliseen tapaan. Anni Nykäsen Mummoon verrattuna parivaljakko on leppoisampi ja iloluontoisempi, johtuen ehkä siitäkin, että naiset pitävät tiiviisti yhtä, ja jaettu vanhuus saa joskus heidän henkisen ikänsäkin melkein puolittumaan. Mummosta tuli muuten mieleeni, että kuulin eräänä päivänä bussissa jonkun huutavan: "Istukaa nyt niin jaksatte vanhana seistä!". Tunsin joutuneeni keskelle sarjakuvaa, sillä eihän kukaan nyt oikeasti voi vakavissaan sanoa sellaista, eihän?



237. kulttuuriteko 3.11.2011
Reetta Niemensivu: Lempi ja rakkaus (2010)

Viime aikojen mummoiluteema sai vielä vähän jatkoa tässä sarjiksessa, joka perustuu Niemensivun isoäidin elämään. Albumi on kauttaaltaan kivan näköinen, mutta vähän turhan lyhyt. Tällainen tarina vaatisi muutaman sata sivua tullakseen kerrotuksi kaikkine tunnevivahteineen. Siitä huolimatta tästä jäi surullinen fiilis.


238. kulttuuriteko 4.11.2011
JP Ahonen: Villimpi Pohjola (2007)

Tässä sarjakuvassa kuvataan edistyneiden opiskelijoiden elämää krapuloineen, gradupaineineen ja ihmissuhdekuvioineen. Se on siis kuin suoraan minulle suunnattu, paitsi että oikeasti en ole ollut osa opiskelijaporukkaa lukion jälkeen, eikä gradusta kannata haaveilla noin viiteen vuoteen, vaikka sen nykyisten ohjeistusten mukaan pitäisi olla valmis ensi vuonna. Ystäväni sanoi muistaakseni, ettei erottanut tämän sarjiksen hahmoja toisistaan, ja se pitää kyllä täysin paikkansa. Mutta enimmäkseen sillä ei ole väliä.



239. kulttuuriteko 5.11.2011
Adventureland (2009)

Tämä aivan ihana elokuva yksinään pelasti viikonloppuni nenäliinavuoren uumenissa. Vaikka kesätyö huvipuistossa ei ole kenenkään siellä työskentelevän nuoren mielestä hohdokas, sellaisena se kuitenkin tässä leffassa näyttäytyy. Romansseja syttyy ja sammuu kun vapaa-ajalla poltellaan pilveä ja ryypätään huvilaitteiden pyörteissä. Keskiössä on Jamesin (Jesse Eisenberg) ja Emilyn (Bell... Kristen Stewart) rakkaustarina, joka on yhtä mutkikas kuin koko teini-ikä, mutta sitäkin suloisempi. Ryan Reynoldsista huolimatta haluaisin muuttaa tähän elokuvaan asumaan.



240. kulttuuriteko 6.11.2011
Big Love (kaudet 1 ja 2) (2006-)

Älkää nyt syyttäkö huijauksesta, vaikka en koko sarjaa katsonutkaan. Olisin kyllä katsonut, mutta koska kirjasto on täynnä rajoitteita, olisin joutunut joko maksamaan tai rikkomaan tekijänoikeuslakia hankkiakseni sitä lisää. On kyllä muuten ihan uskomattoman tylsä sarja, en olisi kestänyt neulomatta ensimmäistä jaksoa pitemmälle. Moniavioisten mormonien uskonnollinen vakaumus menee ihan yli hilseen kun sitä ei missään vaiheessa kunnolla selitetä. Vaikuttaa pikemminkin siltä, että kyseisen uskonnollisen suuntauksen ainoa pointti on moniavioisuus. Kolmen vaimon ja yhden aviomiehen perhe-elämä menettää hohdokkuutensa noin toisen jakson tienoilla, jonka jälkeen joka ikinen asia puhuu sen puolesta, ettei kukaan vaimoista todellakaan nauti järjestelystä. Ja kuitenkin he joutuvat jatkuvasti puolustelemaan sitä ulkomaailmalle. Billin bisneskuviot valtaavat sarjassa kohtuuttomasti aikaa, eivätkä ole tippaakaan kiinnostavia. Samoin "Yhteisö", josta Bill on ensimmäisen vaimonsa kanssa karannut, on mielettömän tylsä ja amishmaisuudessaan ihan pälli juttu. Poikkeuksellisen perheen arjen kulku on sarjan mielenkiintoisin, mutta valitettavasti vähimmälle huomiolle jäävä aspekti. (Hups, kirjoitin yli viisi virkettä.)



241. kulttuuriteko 6.11.2011
Jälkilämpö (2009)

Paavo Westerbergin käsikirjoittama ja ohjaama trilogia on kaikkiaan hyvin samankaltainen kuin hänen aiemmin käsikirjoittamansa sarja Irtiottoja. Suomalaista surkeutta suorimmillaan. Vaikka mahtuuhan mukaan pari onnellistakin hetkeä. Kai. Tykkäsin Irtiotoista aikanaan hirveästi, mutta ehkä katsoin tätä nyt väärässä mielentilassa kun en niin kovin innostunut moisesta masentelusta.



242. kulttuuriteko 6.11.2011
You Will Meet a Tall Dark Stranger (2010)

Muistaakseni Katja Kallio kirjoittaa Elokuvamuistissa, että melkein kaikki Woody Allenin elokuvat ovat uusittuja versioita hänen aiemmista elokuvistaan. En ole Woody Allen -asiantuntija, mutta mielestäni tässä oli jotain kovin tuttua. Osaltaan se toi mieleeni Sisäkuvia, osaltaan jotain mitä en osaa määritellä. Tai ehkä tuttuus johtuu vain siitä kärsivästä ja väärinymmärretystä kirjailijahahmosta, joka on Allenin elokuville niin tyypillinen. Hauska, leppoisa, tykkäsin tästä paljon enemmän kuin uusimmasta aikamatkailuhässäkästä.



243. kulttuuriteko 6.11.2011
Niccolò Ammaniti: Juhla alkakoon (2011)

Parnassossa tätä haukuttiin, mutta koska Parnassoon arvosteltavaksi pääseminen ylipäänsä edellyttää kirjalta tiettyä tasoa, en ottanut sitä vakavasti. Toisaalta vältin tämän kirjan moneen otteeseen kirjastossa, koska sen aihe ei yksinkertaisesti vaikuttanut kiinnostavalta. Kun viimein aloin lukea sitä, Ammanitin ammattimainen kerronta tempaisi mukaansa ja innostuin, mutta loppua kohti koko juttu lässähti täysin. Italialainen mafioso järjestää suuren luokan vippibileet vastikään ostamassaan puistossa, mutta juhlissa kaikki menee täysin pieleen, eikä siihen edes ole syynä itsemurhaiskua suunnitteleva saatananpalvojien ryhmä, vaan katakombeista kömpivät neuvostoliittolaiset. Pinnallinen ja outo kirja. Sen sijaan suosittelen lämpimästi Ammanitin edellistä suomennettua teosta, Taivaan ja maan väliltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti