Stefan Nyman: Anna online (2008)
Suom. Laura Beck
Sorruin taas hetkeksi lusmuiluun, mutta ei se mitään, hihastani löytyy ässiä joiden avulla 121 kulttuuritekoa 52 päivässä ei tee tiukkaakaan. (Huom. sarkasmi.)
Äitini suositteli tätä kirjaa jo useampia vuosia sitten ja ehkä vuosi sitten löysin sen kierrätyshyllystä. Nyt viimein myös luin sen!
En tunne kauhuromaanin traditiota erityisen hyvin, sillä voisin sanoa löytäneeni kauhuhyllyn kirjastostakin vasta tänä vuonna. Anna online soittelee kuitenkin sen verran kelloja, että voisin veikata sen olevan aika uskollinen traditiolle. Tosin se on kummitustarinana moderni, minkä voi jo nimestä päätellä. Kirja ottaa kautta rantain kantaa siihen, miten koneen välityksellä keskustellessamme emme voi koskaan todella tietää, kenen kanssa keskustelemme. Internetin vaaroista on kirjoitettu useita kirjoja ja kuvattu vielä useampia elokuvia. 1990-luvulla niitä pulpahteli ihan hulluna esiin, mutta nyt trendi on viimein laantunut ja olemme tottuneet kauhistuttavaan virtuaalinykyisyyteemme. (Vaikka vielähän näitä Trustin kaltaisia leffoja tehdään välillä.) Siihen nähden Anna online onkin ilmestynyt aika myöhään. Ja siitä huomaa myös sen, miten nopeasti nettitrendit vaihtuvat. Anna ja Samuel juttelevat vielä mesessä, mikä tuntuu minulle niin kaukaiselta jutulta, että koko mesen ajatteleminenkin heittää mielikuvani takaisin teiniaikojen hämyisiin iltoihin, joina ruinasin äidiltä vielä viittä minuuttia netissä.
Hyvää vauhtia alkoholisoitumassa oleva Samuel (ilmeisesti opiskelija, joka ei kuitenkaan kertaakaan kirjassa opiskele) tapaa Annan, joka on kaunis ja ihana. Samoihin aikoihin Samuelin ystävä Pentti alkaa nähdä niin kammottavia unia, ettei pysty enää lopulta ollenkaan nukkumaan. Jotenkin unet vaikuttavat liittyvän Samueliin, mutta eihän niistä mitään tolkkua ota, ainakaan väsyneillä aivoilla. Samuel taas saa huomata, että Anna on mesessä online ja jopa juttelee (sekavia), vaikka ei fyysisesti olekaan tietokoneen ääressä. Samuli ahdistuu ihan hirveästi ja sen sijaan että yrittäisi keskustella asioista järkevästi, hän ryyppää ja ryyppää yhä enemmän vaan. Anna on muuten ihan normaali, eikä tajua miesten ongelmien syytä, mutta hänen kylpyhuoneensa lamppu poksahtelee jatkuvasti itsestään rikki, eikä hän jostain syystä halua nähdä itseään peilistä.
Klassisen kauhutarinan tuntu syntyy ainakin painajaisunista, rappioelämästä ja pelottavista naakoista, jotka alkavat käyttäytyä yhä epänormaalimmin mitä pitemmälle kirjassa edetään. Kaikki nämä eivät saa mitään kirkasta selitystä lopussa, vaan asiat jätetään levälleen kuin kettujen eväät ja lukija saa päättää, miten haluaa kaiken tulkita.
Suosikkijuttuni kaikessa naurettavuudessaan kirjassa on se, kuinka Samuel tulkitsee Messengerin shakkinappulahahmoja yhä uudelleen aina tilanteen mukaan. Ensin hän näkee niiden symboloivan sitä, kuinka ihminen on vain pelinappula jossain suuremmassa suunnitelmassa. Sitten hän tulkitsee niiden pyörimisen soidintanssina ja lopulta taisteluna elämästä ja kuolemasta.
Koukuttava kirja ja jännittävä tarina, mutta loppu on vähän hutaistun oloinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti