Twilight - Aamunkoi: osa 1 (Breaking Dawn - Part 1) (2011)
Pahoittelen jälleen kerran pitkää vaikenemistani. Voin melkein valehtelematta sanoa olleeni kiinni luentopäiväkirjojen rustaamisessa (ja jatkossa olen vielä enemmän). Lisäksi tämän leffan sulattelu kesti odotettua kauemmin, enkä oikein vieläkään tiedä mitä siitä sanoisin. Ehkä se valkenee kirjoittaessa.
Luin tästä muutamia arvosteluja, joista eräs keskittyi Edwardin osoittamiseen homoksi, kun taas joku toinen vertaili elokuvaa ohjaaja Bill Condonin aiempaan tuotantoon. Yllättävää oli se, että onnistuin löytämään jopa yhden suomenkielisen neljän tähden arvion. Mikään näistä arvioista ei kuitenkaan ollut sitä mitä etsin - enkä tiedä mitä oikein etsin, koska en löytänyt sitä.
Mitään Twilight-elokuvaa on tuskin mielekästä verrata ohjaajansa aiempiin aikaansaannoksiin. Voi olla, että niissä kuuluu ohjaajan oma ääni, mutta tärkeää ja olennaista on se, miten hyvin niissä kuuluu Stephenie Meyerin ääni, ja miten hyvin ne sopeutuvat muiden Twilight-leffojen joukkoon.
Uutena juttuna Aamunkoi osa 1:ssa on se, että Meyer on toiminut sen tuottajana. Myös ohjaaja on uusi, mutta se ei sinänsä ole uutta, koska kaikilla leffoilla on tähän mennessä ollut eri ohjaaja (kakkososan ohjaa kuitenkin myös Condon). Käsikirjoittaja puolestaan on kautta sarjan ollut Melissa Rosenberg. Samaa leffassa on myös sen uskollisuus kirjalle, mikä tässä tosin kääntyy ehkä hieman elokuvaa vastaan. Muutama sellainen juttu, jotka ovat kirjassa uskottavia, koska niitä selitetään sivutolkulla, ovat muuttuneet elokuvassa ihan älyttömiksi ja tahattoman koomisiksi.
Aiempaan Twilight-leffatuotantoon verrattuna Ao1 on mielestäni aivan häkellyttävästi eri paria. Toisin kuin aiemmat sinisävyiset ja hämyiset elokuvat, tämä tapahtuu lähestulkoon kokonaan kirkkaassa päivänvalossa, mikä tekee siitä jo hyvin eri näköisen. Lisäksi tässä ollaan todella kummallisen paljon onnellisia, minkä Robert Pattinsonkin pani merkille Popcornin haastattelussa. Lisäksi tyhmät Volturit loistavat poissaolollaan lukuun ottamatta lopputekstien jälkeistä jatko-osaa ennakoivaa typerää pätkää. Tällä kertaa se pakollinen taistelu käydään ihmissusien ja vampyyrien välillä, mutta siitä sukeutuu maailman nössöin tappelu, koska Jacob pilaa sen alkuunsa.
Elokuvan ehdottomasti paras ansio on se, että Bella ja Edward vaikuttavat vihdoin ja viimein oikeasti rakastuneilta mennessään leffan alussa naimisiin ja viettäessään sitten kuherruskuukautta. Se vuosisadan rakkaustarina, jonka perään kuulutin aiemmin antaa viimein jotain viitteitä itsestään. Hurraa! Leffa jakautuu kahteen aika erilaiseen osaan, siihen ensimmäiseen onnelliseen, ja jälkimmäiseen, joka lainaa kuvastoaan kauhuelokuvista. Lopulta käteen jäi fiilis, että okei, no se kirjahan on tosi levoton, mitä muutakaan tältä leffalta olisi voinut odottaa..? Mutta se ei toimi ihan niin kuin pitäisi. Pelottaa jo kakkososa valmiiksi, sillä siinähän hommat vasta levottomaksi menevätkin.
Vielä pari plussaa ja miinusta päälle:
+ Maskeeraaja ansaitsisi kyllä Oscarin siitä, mitä on Kristen Stewart -paralle tehnyt Bellan riutuessa puolivampyyria odottaessaan! Stewart ei näytä lopulta enää ollenkaan itseltään, ja tämä saa tietysti toiveet kohoamaan sen suhteen, miten uskomattoman kaunis hänestä tulee sarjan viimeisessä osassa vampyyrina.
- Ehkä häiritsevin kohta leffassa on se, jossa ihmissusien leimautuminen täytyy viimein pakon edessä selittää kunnolla, ettei se vaikuttaisi pedofilialta. Seuraa nimittäin katkelma, jossa Jacobin silmissä vilisee kuvia ja hänen äänensä kertoo taustalla leimautumisesta, ikään kuin se olisi kertausta jostain aiemmasta elokuvasta. Mutta ei se ole! Sitä ei ole selitetty aiemmin ollenkaan ja jos en olisi lukenut kirjaa, olisi tästä kyllä jäänyt vähän creepy fiilis.
- Koko leffasarjan naurettavin susikohtaus nähdään tässä elokuvassa, kun ihmissudet palaveeraavat susien hahmossa keskustellen ajatustasolla ihmisäänillä samalla kun murisevat susiäänillä. Tuli mieleen sellaiset vanhat Disney-leffat kuin Kotia kohti.
+ Tämä elokuva on hauska ihan eri lailla kuin aiemmat (joissa on ehkä yksi vitsi per leffa: "I'm hotter than you"). Pitkän aikaa elokuvassa on kaikilla hyvä fiilis, häissä maljapuheet ovat kuin mistä tahansa hääkomediasta ja lopulta Bella vonkaamassa seksiä pikkuisissa alusvaatteissa on melko söpöä ja hupaisaa. (Vaikka olisin kyllä odottanut vielä vähän seksikkäämpiä hetaleita.)
+ Leffan loppukohtaus on aika tyylikäs ja hillitty, kun olin odottanut tuskaista vääntelehtimistä.
+ Bellan painajaisunipätkät miellyttivät minua jostain syystä myös, vaikka ne ovatkin Twilight-leffalle melko rankkoja.
- En ole koskaan löytänyt mitään järkevää perustelua kaikkien Twilight-leffojen Bellan voice-over -kerronnalle. Tässä se on jotenkin vielä härskimmin turha.
- Lopputekstit (en muuten edes yleensä pistä merkille tällaisia asioita) - ihan kummalliset! Ja se Volturi-pätkä suoraan sanoen ketutti.
Ja vielä kaksi huomiota:
- Tästä leffasta on todella vaikeaa löytää kuvia, koska netti pursuilee niin valtavia määriä fanitaidetta aiheeseen liittyen!
- Ennustan monia ja monia Twilight-teemaisia häitä tulevina vuosina!
255. kulttuuriteko 19.11.2011
The Ward (2011)
Tämä leffa jäi halloweenista yli ja tuli nyt sitten katsottua vastahakoisesti. Odotin oikeastaan jotain paljon pahempaa, mutta se olikin kaikin tavoin ihan ookoo. Idea tosin on jo melko käytetty, mutta toimii vieläkin yllättävän hyvin.
Kristen (Amber Heard) raahataan mielisairaalaan hänen poltettuaan talon, vaikkei muista miksi. Mielisairaalassa tyttöjä alkaa kadota ja Kristenille selviää, että sieltä kannattaisi selviytyä äkkiä ulos. That's it, mutta kuten sanottua, ihan toimiva. Yllättävän roolin leffassa tekee myös Meryl Streepin tytär Mamie Gummer. Amber Heardissa on jotain raikasta tv-elokuvamaista puhtautta ilman vuosien tuomaa kokemusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti