Twilight - feministinen luenta

Odotellessanne uusia kulttuuritekoja, saatte halutessanne kurkistaa luentopäiväkirjaan, jota olen muutaman päivän työstänyt. Koska Twilight on ollut viime aikoina muutenkin tapetilla, kirjoitin Feministisen kirjallisuuden klassikoita -luentopäiväkirjani loppuun osion, jossa sovellan feminististä lukutapaa Meyerin romaanisarjaan. Ajatus lähti oikeastaan liikkeelle ihan vitsinä, mutta kuten tästä vitsistä lopulta huomaamme, ihan mitä tahansa voi lukea feministisesti, jos vain niin päättää. En oleta, että tämä kiinnostaa lukijoitani, mutta koska tästä kirjasarjasta ei ole netissä tarjolla juuri lainkaan feministisiä luentoja (hmm, mistähän se johtuisi?), julkaisen omani kuitenkin tässä. (Jaa tahdon huomauttaa, että tämä on siis vain luentopäiväkirjani loppukevennys, 80 prosenttia siitä on kyllä tiukkaa asiaa!)

24.11.2011 Feministinen luenta: Sovellus

Stephenie Meyerin Twilight-saagaa ei ole suoraan sanottuna mitään järkeä lukea feministisesti, ja radikaalifeministit luultavasti polttavat kyseisiä kirjoja jossain roviolla. Kun Googleen laittaa hakusanoiksi ”twilight feminist reading”, ensimmäiset hakutulokset on otsikoitu näin: ”Anti-Feminism: Bella Swan and the Illusion of Choice”, ”Twilight: the franchise that ate feminism” ja ”A Feminist's Guide To Curing Yourself of Twilight-Mania”.

Kuten Lea Rojola artikkelissaan toteaa, sukupuolieron artikuloiminen tekstiin on mahdollista, vaikkei teksti itsessään siihen rohkaisisikaan. Yleisesti ottaen kirjallisuudentutkimuksen piirissä vallitsee Rojolan mukaan paradoksaalinen käsitys, että on olemassa ”oikeampia” tulkintoja, joihin teksti rohkaisee, mutta uusia tulkintoja rohkaistaan, ja jonkinlaisena klassikkouden ehtona pidetään sitä, että tekstille voidaan aina löytää uusia lukutapoja.

Twilight-saagassa Bella Swan rakastuu palavasti Edwardiin, joka on vampyyri. Koska Edward elää ikuisesti vanhenematta, Bellakin haluaa pian muuttua vampyyriksi. Edward vastustaa tätä viimeiseen asti, mutta joutuu lopulta taipumaan Bellan tahtoon. Kirjasarja on myös kolmiodraama, sillä Bellaan on rakastunut myös ihmissusi Jacob, joka pitää itseään luonnollisempana kumppanina ihmisnaiselle. Myöhemmin ilmenee, että Bella puolestaan on rakastunut sekä Edwardiin että Jacobiin. Bellan heikko ihmisyys ja taipumus hankkiutua ongelmiin pakottavat Jacobin ja Edwardin vastentahtoiseen yhteistyöhön suojellakseen Bellaa. Sarjan viimeisessä osassa Edward ja Bella menevät naimisiin, Bella tulee raskaaksi ja synnytyksen aikana hänestä tehdään vampyyri. Pakollisen lopputaistelun voitettuaan Bellan ja Edwardin pieni perhe kirmailee yhdessä peurojen perässä onnellisina, ikuisesti.

Ymmärrän, miksi tarinaa voi pitää taantumuksellisena antifeminismin ilmentymänä. Eräs varteenotettava lukutapa olisikin biografismiin perustuva tulkinta, joka ottaisi huomioon Stephenie Meyerin uskonnollisen taustan. Tästä näkökulmasta käsin sarjan eetoksen voisi nähdä suunnilleen näin: älä harrasta seksiä ennen avioliittoa, niin saat ikuisen elämän, jonka aikana saat kaiken mitä haluat ja senkin, mitä et vielä tiedä haluavasi.

Rojolan mukaan feministisen kirjallisuuden kannalta on kuitenkin tärkeä Gayatri Spivakin herättämä kysymys: ”miksi lukea 'hyvin' (= uskollisesti), jos se tuottaa alistusta ja esteettistä apatiaa?” Väärinlukeminen saattaa emansipaation kannalta olla paljon hedelmällisempää, ja feministiseen kirjallisuudentutkimukseen onkin usein liitetty idea ”vastakarvaan” lukemisesta.

Luetaanpa siis hieman toisin. Lähtökohtana sille, että Bella haluaa vampyyriksi, on pariskunnan ”ikäeron” lisäksi se, ettei Bella halua Edwardin suojelevan häntä. Joutuessaan valitsemaan Edwardin ja Jacobin välillä Bella näkee Jacobin kanssa menettämänsä mahdollisen maailman sielunsa silmin. Jacobin kanssa hänen ei tarvitsisi muuttua kylmäksi ja kovaksi vampyyriksi, vaan hän voisi säilyttää inhimillisyytensä. Hän näkee liudan lapsia ja punaruskean suden, joka aina suojelisi häntä, ja tuntee surua tuon elämän menettämisestä. Kuitenkin Bella valitsee Edwardin ja ”elämän”, jossa hän voi suojella itse itseään, turvautumatta miehiin.

Vampyyriyhteisön voi nähdä eräänlaisena sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumana. Vampyyrinaiset ovat fyysisesti yhtä vahvoja kuin miehet, eikä heitä taistelun tuoksinassa kohdella sen lempeämmin kuin miehiä. Tämän vuoksi vampyyrinaisten ei tarvitse elää jatkuvassa raiskauksen pelossa. He eivät myöskään voi tulla raskaaksi tai synnyttää, mikä Shulamith Firestonen mukaan on naisten alistamisen alkusyy. Tähän yhteisöön Bella siis haluaa mukaan. Bellan ja Edwardin (ihmisen ja vampyyrin) välinen suhde näyttäytyy puolestaan naisen ja miehen välisenä epätasa-arvoisena suhteena, jossa Edward edustaa patriarkaattia, joka viimeiseen asti vastustaa Bellan muuttamista vampyyriksi – siis miehensä kanssa tasa-arvoiseksi.

Vaikka Bella kuolaa sarjassa Edwardin perään äärimmäisen epäitsenäisesti ja vanhanajan rakkauskertomuksia mukaillen lähestulkoon pyörtyy aina kun näkee Edwardin, hän loppupeleissä osoittautuu kuitenkin itsenäiseksi, paikkansa tietäväksi naiseksi, joka ottaa mitä haluaa. Kirjasarjaa leimaa Bellan hyvin nykyaikainen halu harrastaa Edwardin kanssa seksiä. Koska Edward vampyyrina on niin paljon vahvempi kuin Bella, hän ei kuitenkaan uskalla ottaa riskiä, että satuttaisi ihmisnaistaan rakastelun tuoksinassa. Tämän voi lukea patriarkaatin haluna kontrolloida naisen seksuaalisuutta. Lopulta Edward alistaa Bellan lupautumaan vaimokseen, vaikka Bella (joka toisin kuin sata vuotta aiemmin syntynyt Edward, on nykyaikainen) vastustaa avioliittoa 18-vuotiaana. Lopulta Bella suostuu, koska se on hänelle ainoa tapa saada seksiä ja päästä tasa-arvoisen vampyyriyhteisön jäseneksi. Vaikka Bella siis joutuu alistumaan perinteiseen vaimon rooliin, hän tekee sen tietoisesti saavuttaakseen omat modernit päämääränsä.

Kun Bella kuherruskuukauden aikana tulee vahingossa raskaaksi, mitä vampyyrit eivät tienneet voivan tapahtua, Edward ja muut vampyyrit yrittävät jälleen kontrolloida Bellan ruumista ja seksuaalisuutta haluamalla tehdä tälle abortin. Bella, joka ei koskaan ole halunnut lapsia, tuntee kuitenkin heti syvää yhteyttä lapseen ja toimii jälleen päämäärätietoisesti valiten suojelijakseen sen ainoan vampyyrin, jonka tietää olevan lapsen edun puolella.

Kun Bellan ruumis ei sitten kestä voimakkaan puolivampyyrin syntymää, Edward joutuu pakon edessä tekemään Bellasta itselleen tasaveroisen kumppanin, siis vampyyrin, vaikka on sitä vastustanut viimeiseen saakka. Vanhoina hyvinä alistuksen aikoina syntynyt Edward joutuu tunnustamaan nykyajan muuttuneen naiseuden, ja rakkaus voittaa. Lopulta Edward hyväksyy tasa-arvon, ja kun Bella vielä saagan viimeisessä taistelussa antaa suuren panoksen pelastaakseen koko vampyyriyhteisön, onnellinen ikuisuus voi alkaa.

Mielestäni saagan hillitöntä suosiota nuorten naisten keskuudessa on erilaisten lukutapojen kannalta mielenkiintoista pohtia. Jos oletetaan, että nuoret lukevat sitä ensin esittämästäni näkökulmasta (odota avioliittoon niin saat ikuisen elämän), suosio on suoraan sanoen käsittämätön asia. Eihän tällainen eetos voi mitenkään upota nykyajan nuorisoon! Ja jos uppoaa, on siis oletettava, että suuri osa oman sukupolveni naispuolisista edustajista on perinteisten, antifeminististen arvojen kannalla ja haluaa ennen kaikkea päästä naimisiin. Toinen mahdollisuus on ajatella, että nuoret lukevat kuin lukevatkin sarjaa ”väärin” ja näkevät Bellassa piilevän feministisen esikuvan, jolle avioliitto vain sattuu olemaan paras väylä emansipaatioon.

Fanitaidetta - avioliiton avulla emansipaatioon!