Spotlight (2015)
Tositapahtumiin perustuva Spotlight kertoo The Boston Globe -lehden samannimisestä tutkivasta yksiköstä, joka vuonna 2001 alkaa intohimoisesti tonkia tapauksia, joissa katolisen kirkon papit ovat hyväksikäyttäneet lapsia. Käy ilmi, että kyseessä ei ole muutama mätä omena kuormassa, vaan että kyseessä on mittava ilmiö, jota on kirkon johdon toimesta systemaattisesti peitelty. Papit eivät kuitenkaan koskaan ole saaneet potkuja, vaan heitä on siirrelty seurakunnasta toiseen jatkamaan toimiaan. Elokuvassa esitetään arvio, jonka mukaan 6 % katolisista papeista harrastaisi seksiä alaikäisten kanssa. Tämän mahdollistaa kirkon piirissä vallitseva vaikenemisen kulttuuri, joka syntyy selibaattivaatimuksesta ja siitä, että vain 50 % papeista todella noudattaa sitä.
En voi kuvitella mielenkiintoisempaa aihetta elokuvalle. Mukaan on myös nakitettu joukko todella hyviä näyttelijöitä, kuten Michael Keaton (Spotlight-ryhmää johtavana sössöttävänä vanhuksena), Mark Ruffalo (intensiivisenä tutkija-toimittajana, joka laittaa työn kohtalokkaasti perhe-elämän edelle), Stanley Tucci (muka-omalaatuisena työlleen omistautuneena asianajajana) ja Rachel McAdams (täyttämässä naiskiintiön kaiketi). Hyvistä lähtökohdista huolimatta leffa onnistuu olemaan varsin keskinkertainen ja aika ajoin jopa tylsä. Vaikka katsoja haluaakin Spotlightin nappaavan pahikset yhtä kiihkeästi kuin he itse, kunnon jahtitunnelmaan tai voitokkaaseen nalkkiin saattamisen riemuun ei elokuvaa katsoessa pääse. Elokuva on myös ulkoasultaan harmaa ja sen puvustus kulkee samoja latuja jäljitellessään tylsää toimistotyyliä. (En muista nähneeni kenelläkään alle nelikymppisellä vuonna 2001 yhtä pussittavia ja epäseksikkäitä housuja kuin Rachel McAdamsilla tässä leffassa.) Trailerin perusteella odotin paljon intensiivisempää ja vauhdikkaampaa, yllätyksiä tarjoavaa katsomiskokemusta. Spotlight kertoo tarinan vailla intohimoa, eikä käteen jää muuta kuin olo, että tämäkin leffa on jo moneen kertaan nähty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti