Selviytyjät

Room (2015)

Ikinä ennen ei ole käynyt niin, että elokuva, jota itse olen kovasti odottanut ennakkoon (sellaisia on melko vähän) olisi päätynyt kilpailemaan parhaan elokuvan pysteistä Oscareissa. Muistatte ehkä, että kerroin viime kesänä Emma Donoghuen Huoneen kestävän toisenkin lukukierroksen loistavasti. Kuulin muistaakseni vasta tuolloin että kirjaan perustuva elokuva oli tekeillä. Olin oikeastaan ehtinyt kaipaillakin sellaista, sillä tarina on hyvin elokuvaksi taipuva ja koska kirja oli iso hitti, pidin leffan tekoa vain ajan kysymyksenä. Yllättävän kauan siihen meni.

Ilmeisesti nykyaikana ollaan todellakin kokonaan luopumassa tavasta suomentaa elokuvien nimet. Mielestäni se olisi kuitenkin edelleen ihan paikallaan sellaisten leffojen kohdalla, jotka perustuvat samannimiseen kirjaan. Ilokseni kuitenkin totesin, että suomenkielisten tekstitysten laatija oli selkeästi lukenut Huoneen, sillä jotkin omalaatuiset kielenkäytön tavat jäljittelevät hyvin kirjan suomennosta.

Siinä missä Huone on tiukasti viisivuotiaan Jack-pojan näkökulmasta käsin kerrottu, Room ei ole aivan niin rajoittunut. Enimmäkseen kamera kuitenkin seuraa Jackia, emmekä saa elokuvasta mitään sellaista lisätietoa, mitä ei kirjassa kerrota. Kaikki tieto siis välittyy edelleen Jackin silmien ja korvien kautta ja leffa jättää asioita auki yhtä lailla ja vähän enemmänkin kuin kirja.

Jack (Jacob Tremblay) ja hänen äitinsä (Brie Larson) asuvat Huoneessa, joka Jackille on koko maailma, mutta hänen äidilleen vankila. Vanha Kehno (jota nimen perusteella aina kuvittelin vanhemmaksi kuin häntä näyttelevä Sean Bridgers) on siepannut Äidin tämän ollessa 17-vuotias ja lukinnut puutarhavajaansa, jossa käy tätä säännöllisesti raiskaamassa. Jack on noiden yhteisten öiden hedelmä, joka on pelastanut Äidin menemästä järjiltään vankityrmässään. Nyt Jack saa jälleen pelastaa hänet, sillä Äiti on vakaasti päättänyt, että heidän on paettava. Suunnitelma on äärimmäisen riskialtis ja kokonaan Jackista kiinni.

Ei liene paha spoileri, että se kuitenkin onnistuu, sillä trailerista tämä käy jo hyvin selväksi. Elokuva keskittyykin enimmäkseen aikaan vapautumisen jälkeen. Jack, jolle maailma on aivan outo paikka, joutuu kohtaamaan monia haasteita, uusia ihmisiä ja tunteita, joille ei Huoneessa ole ollut nimeä. Äiti, joka puolestaan uskoi vapautumisen tuovan mukanaan onnen, alkaakin käydä läpi surun, masennuksen ja vihan tunteita. Kaikki maailmassa on muuttunut, vanhemmat eronneet ja vanhat tutut jatkaneet elämäänsä. Niin hienoa kuin vapautuminen onkin, se aiheuttaa Jackille ja Äidille melkoisen emotionaalisen kriisin.

Kirjasta on saksittu sivuja roimalla otteella, mutta koska kirjailija Emma Donoghue on itse laatinut käsikirjoituksen elokuvaan, se tavoittaa erittäin hyvin saman tunnelman kuin kirja. Samat kohtaukset saavat aikaan samat reaktiot kuin kirjaa lukiessa. Hetket, joina Jack kohtaa ulkomaailman, pakenee ja hankkii apua, saavat sydämen melkein pakahtumaan ensin jännityksestä ja ahdistuksesta, sitten helpotuksesta ja voitonriemusta ja lopulta kyyneleet puskevat voimalla esiin, eikä niitä voi estää. Ainoa, mikä voi estää Roomin Oscar-voiton on se, että tämä kaikkein voimakkain "Oscar-hetki" sijoittuu ajallisesti ennen elokuvan puoliväliä. Sen jälkeen tunteilta taittuu terävin kärki, vaikka varsinainen tarina on vasta alkamassa.

Room on muiden Oscar-ehdokkaiden seassa kaunis, herkkä, feminiininen elokuva, joka kuitenkin kertoo samoista aiheista kuin esimerkiksi The Revenant ja Yksin Marsissa - selviytymisestä ja siitä, että tärkein selviytymistaistelu käydään lopulta oman pään sisällä.