Avioliitto transkalaiseen tapaan

Tanskalainen tyttö (The Danish Girl) (2015)

Kuninkaan puheella Oscareita keräilleen ja myös Les Misérablesin valkokankaalle sovittaneen Tom Hooperin uusin elokuva on jälleen historiallinen ja todellisiin henkilöihin perustuva pläjäys, jonka aihe on kutkuttavan kiinnostava. Lili Elbe, joka syntyi Einar Wegeneriksi, eli 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa ja oli yksi maailman ensimmäisiä sukupuolenkorjausprosessiin lähteneistä ihmisistä. Elokuva perustuu David Eberhoffin romaaniin, joka puolestaan lienee saanut inspiraationsa ainakin Lilin päiväkirjoista, jotka on julkaistu nimellä Man into Woman (1933). Todellisuutta leffassa on siis varmaankin korkeintaan siteeksi, mikä oikeastaan tekee alkuperäisestä tarinasta entistäkin mielenkiintoisemman. Wikipedian mukaan Elbe oli itse asiassa melko varmasti intersukupuolinen, mutta elokuva käsittelee häntä transsukupuolisena, joskaan kyseistä termiä ei mainita sen käytön yleistyttyä vasta paljon myöhemmin.

Taiteilijapariskunta Einar (Eddie Redmayne) ja Gerda (Alicia Vikander) elää 1920-luvun Kööpenhaminassa elämänsä kevättä, harrastaa julmetusti seksiä yrittäen aikaansaada jälkikasvua, nauttii suosiota taiteilijapiireissä ja hulluttelee illasta toiseen hauskoissa juhlissa. Kaikki muuttuu dramaattisesti eräänä iltapäivänä kun Gerda pyytää Einaria poseeraamaan mekkoa pidellen ystävänsä Ullan puolesta maalaustaan varten. Mekon piteleminen ja nuuhkiminen herättää Einarin uinuvan feminiinisyyden, joka puhkeaa täyteen kukkaansa alta aikayksikön. Pian Einar esiintyy pariskunnan yhteisenä kepposena juhlissa Einarin serkkutyttö Lilinä ja seuraavaksi Gerda löytääkin omia alusvaatteitaan tämän päältä. Homma riistäytyy siis nanosekunnissa käsistä ja Gerda vaatii Lilin karkotusta. Samaan aikaan Gerdan maalaukset Lilistä kuitenkin nostavat hänet menestykseen ja pariskunta muuttaa Pariisiin luomaan uraa. Einarin ura tosin jämähtää siihen hetkeen, jona hänestä tulee Lili ja täysipäiväinen angstaaja.

Lilistä tulee kaapista tulonsa jälkeen täysin kestämätön ja sietämättömän itsekeskeinen tyyppi, jolle muiden ihmisten - edes tai varsinkaan vaimon - tarpeilla ei ole enää minkään valtakunnan merkitystä. Lili on maailman napa ja tuon maailman ainoa tärkeä asia on se, että Lili kärsii, koska joutuu esittämään jotain mitä ei ole. Sen takia hänellä on oikeus kieltäytyä esimerkiksi osallistumasta Gerdan näyttelyn avajaisiin ja juhlimasta tämän kanssa - koska on liikaa pyydetty, että hän yhtenä iltana esittäisi vanhaa kunnon Einaria, joka kaikesta päätellen rakasti Gerdaa ennen kuin rakastui itseensä. Tässä ei varmasti ole mitään poliittisesti korrektia, mutta kuvittelisin, että elokuva vastaa tässä suhteessa hyvin transsukupuolisten ja näiden läheisten todellisuutta.

Alicia Vikander, joka aiemmin on nähty esimerkiksi Ex Machinassa, näyttelee pakahduttavalla antaumuksella loputtoman kärsivällistä ja ikuisuuteen asti Lilille uskollista marttyyrivaimoa, jollaisen kaikki haluavat, mutta yksi tuhannesta saa (ja useimmiten kohtelee juuri niin huonosti kuin Lili omaansa). Einaria/Liliä näyttelevä Eddie Redmayne, joka palkittiin Oscarilla ihanasta Kaiken teoriasta (jossa tällä muuten on hyvin samantyyppinen supervaimo), sen sijaan näyttelee Liliä pitkälti samalla tavoin kuin Stephen Hawkingia. Kaiken teorian jälkeen erehdyin pitämään häntä ilmiömäisenä näyttelijänä, mutta Tanskalaista tyttöä katsoessani huomasin, että Redmaynella on tolkuton kasa maneereja, joita hän viljelee todennäköisesti kaikissa rooleissaan. Hymy on toki yhtä hurmaava, esittipä hän naista tai ALS:n runtelemaa neroa.

Kaiken kaikkiaan leffa jättää liikaa kysymyksiä auki ja tyytyy jankuttamaan samoja asioita yhä uudelleen koko liiallisen kestonsa ajan. Ajankulua ei elokuvasta myöskään ymmärrä, vaikka laskelmieni mukaan (mikäli leffa siis alkuunkaan pyrkii perustumaan tosiasioihin) elokuva kattaa jopa 20 vuoden ajanjakson. Kuten Episodin kriitikko toteaa, aihetta käsitellään "liberaalilla jälkiviisaudella", josta sen kiinnostavuus kärsii suuresti.