sunnuntai 25. elokuuta 2013

Könttäkoonti: Leffat II


Apua, ehdin jälleen kasata ikävän läjän keskinkertaisia leffoja, joista en millään jaksaisi kirjoittaa. Mutta näiden jälkeen olen vihdoin, vihdoin, hetken aikaa kuivilla ja ajan tasalla, ja valmiina kerryttämään lisää kulttuuritekoja.

Hetkellinen työttömyyden aika on vierähtänyt enimmäkseen sohvaperunana leffojen ja Nälkäpelien parissa, mutta paperihääpäivämme kunniaksi ehdimme Armanin kanssa käydä tervehtimässä myös Korkeasaaren pesukarhuja! Mielestäni Mustakaapu tarvitsisi ehdottomasti yhden sellaisen kaverikseen, mutta valitettavasti otusten asuinsija oli verkotettu joka puolelta, eikä pienintäkään paon mahdollisuutta ollut. Hmh.


159/365
The Cabin in the Woods (2012)

Viisi nuorta lähtee viikonlopuksi mökille... "You think you know the story." Ja hetken päästä tiedätkin, kaiken, koko jutun. Okei, koko juttu ei ole se "viisi nuorta lähtee viikonlopuksi mökille" -juttu, jonka oletat tietäväsi, mutta juttu on kuitenkin tiedossasi, melkein alusta asti. Leffa ei tarjoa minkäänlaisia ylläreitä, eikä sitä ole siis mitään järkeä edes yrittää katsoa normaalina elokuvana: koko leffan pointti on sen metaisuudessa, siinä että katsoja voi spottailla siitä muita elokuvia. Siis vähän niin kuin Scary Moviet, mutta hitusen "vakavampi" ja kuitenkin aivan liian överi ollakseen vakavasti otettava.


161/365
Keinottelua (Arbitrage) (2012)

Tämä leffa, joka pääosassaan Richard Gere kertoo menestyksekkäästä bisnesmiehestä, oli muistaakseni kastia "ihan hyvä". Muistaakseni siksi, että vaikka sen katsomisesta on varmaankin suunnilleen viikko, en kykene muistamaan siitä juuri mitään. Oli kuitenkin mukava nähdä Toinen maailma -"tähti" Brit Marling tällaisessa suuren luokan elokuvassa. Marling sai aikanaan rooleja vain kauhuleffojen söpöinä blondeina ja tuli lopulta siihen johtopäätökseen, että ainoa keino saada kunnon rooleja on alkaa tehdä elokuvia itse. Mukavaa nähdä, että työ on kantanut hedelmää, sillä mielestäni Marlingilla on ehdottomasti Hollywoodiin kuuluva naamataulu. IMDb kertoo, että Marling oli mukana myös leffassa The Company You Keep - Ikuiset liittolaiset, mutta sen nähdessäni en kaikesta päätellen osannut solmia langanpäitä yhteen.


162/365
Älä pelkää pimeää (Don't Be Afraid of the Dark) (2010)

Tämä on kieltämättä yksi huonoimmista näkemistäni elokuvista. Huonompiakin maa päällään kantaa, mutta yleensä jätän ne suosiolla katsomatta. Tässä pienet menninkäismölliäiset kiipivät kellarista yrittäen kiskoa lapset mukaansa. Äärimmäisen epäkiinnostavaa kauhuleffoissa on marssittaa pahikset heti alussa ruutuun ja asiaa pahentaa ainoastaan se, että pahikset tässä tapauksessa ovat niin naurettavia. Edes Katie Holmes ei pelasta.


163/365
Puhdistuksen yö (The Purge) (2013)

Odotin tämän olevan sopiva jononjatke kehnohkoille leffoille, joita tulimme Armanin kanssa katsoneeksi loman alussa, sillä Puhdistuksen yön IMDb-pisteet ovat samaa luokkaa kuin Älä pelkää pimeää -leffan - kun taas The Cabin in the Woodsin ovat huomattavasti paremmat kuin kummallakaan, mikä pistää jälleen totemaan, että joskus ne eivät kertakaikkiaan kerro mitään. Puhdistuksen yö osoittautui ihan kelpo trilleriksi, jossa on hyvä juoni, tehokas suljetun paikan asetelma, sopivasti väkivaltaa ja pelottava tunnelma, joka ei synny pelkästä säikyttelystä.

Leffan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2022, jolloin Yhdysvallat on "uudelleensyntynyt valtio", jossa työttömyys ja rikollisuus ovat alhaisempia kuin koskaan. Syynä tähän on vuosittainen puhdistuksen yö, kahdentoista tunnin ajanjakso, jolloin mitkään lait eivät ole voimassa, eivätkä hätäpalvelut toiminnassa. Kunnon kansalaiset, Sandinin perhe (Ethan Hawke perheenpäänä) mukaanlukien, piiloutuvat tuolloin kotiinsa turvajärjestelmiensä taakse, mutta jotkut lähtevät saalistamaan ja toisista tulee saalista. Piileskely-yö keskeytyy, kun perheen poika (Max Burkholder) päästää taloon apua anelevan kodittoman, jota rikkaiden nuorten lahtarijengi jahtaa. Pian helvetti on irti.

Olen tietoinen siitä, ettei Puhdistuksen yö varmaankaan yleisesti ottaen ole vuosituhannen parhaita elokuvia - jopa Iltasanomien kriitikko halveksuu sitä avoimesti. Kolmeen edelläkatsottuun verrattuna se on kuitenkin suoranainen mestariteos. Ja kauhuleffat toimivat elokuvateatterissa kun niitä käy katsomassa äärimmäisen harvoin!


165/365 (jee, enää 200 jäljellä)
Pieni tyttö, joka asuu kujan päässä (The Little Girl Who Lives Down the Lane) (1976)

Tyystin erilaisiin tunnelmiin hyppäsimme lapsitähti Jodie Fosterin mukana. 13-vuotias Rynn asuu yksin talossaan ja yrittää uskotella vuokraemännälleen, että hänen isänsä asuu siellä myös. Samaan aikaan vuokraemännän aikuinen pedofiilipoika (Martin Sheen) tunkee kylään ovista ja ikkunoista. Lopulta Rynnin elämään tulee kuitenkin hieman iloa ramman Mario-pojan (Scott Jacoby) myötä. Mutta mitä tapahtui isälle? Alkuun vähän tylsältä vaikuttanut leffa osoittautui lopulta ihan mielenkiintoiseksi, sillä jokainen juonenkäänne ei ole ennalta arvattavissa, kuten niin monissa nykyleffoissa.


166/365
Mitä odottaa kun odotat (What to Expect When You're Expecting) (2012)

Kun elokuva väittää "perustuvansa" tietokirjaan ja siitä saadaan aikaiseksi romanttinen ensemble-komedia, voisi kuvitella, että alkuperäinen kirja jotenkin edes vilahtaisi mukana kuvassa. Siis tarkoitan nimenomaan, että vilahtaisi kuvassa. Sillä tämä kyseinen kirja vilahtaa suunnilleen kaikissa muissa amerikkalaisissa elokuvissa, joissa ollaan raskaana. Wikipedian mukaan 93 prosenttia naisista, jotka lukevat raskautta käsittelevän kirjan raskautensa aikana, lukevat tämän. Mutta. Leffa on ihan kiva. Hauska, symppis ja kiva. Tykkäsin, koska olen tyttö. Armania alkoi ahdistaa jo ensimmäisen minuutin aikana, joten sain katsoa loput yksin. Ei siis treffileffa, all right!


167/365
My Life with Liberace (Behind the Candelabra) (2013)

Liberace ei ollut minulle entuudestaan lainkaan tuttu hahmo, enkä odottanut leffalta oikein mitään muuta kuin vähän glitteriä. Sitä riitti. Michael Douglas säteilee ja säihkyy Liberacena, joka houkuttelee nuoren ja viattoman Scottin (Matt Damon) maksetuksi poikaystäväkseen vuosien ajaksi. Aluksi Scott ei kaiketi edes pidä Liberacesta paljonkaan, mutta yhteiselo kasvattaa heidän välisensä tunteet elämää suuremmaksi rakkaudeksi, josta tämä tarina kumpuaa. Diggailin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti