Könttäkoonti: Sarjat

154/365

Kylmä rinki (Oz)

Ensimmäinen tuotantokausi (1997)

Tässäpä jälleen yksi tv-sarja, jota en koskaan olisi uskonut katsovani. Parisuhde voi vaikuttaa ihmiseen mitä kummallisimmin tavoin. Kylmä rinki sijoittuu Oswaldin "kokeelliseen" vankilaan ja sarja keskittyy kuvaamaan erilaisia selviytymiskeinoja, valtataisteluja ja kriisejä, joita vankina olo vaatii ja aiheuttaa. Ensimmäisellä kaudella varmaan kiinnostavin henkilöhahmo on Tobias Beecher (Lee Tergesen), joka on varoittavana esimerkkinä tuomittu vankeuteen rattijuoppoudesta ja kuolemantuottamuksesta. Beecher on asianajaja ja umpinössö, jonka hengen puolesta katsoja saa pelätä jatkuvasti. Paremman strategian puutteessa hän valitsee alistumisen natsisika Vern Schillingerin (J. K. Simmons) "bitchiksi", mikä johtaa hänet pian todellisuuspakoon eli huumeisiin ja lopulta kapinoimaan ja ottamaan homman haltuun.

Muutaman jakson ajan sarja tuntui vähän tylsältä ja valtavaan hahmomäärään oli vaikea tottua, kun selkeitä päähenkilöitä ei heti nosteta esiin. Jokainen jakso keskittyy joko yhteen hahmoon, ryhmittymään tai teemaan, jonka ympärille saattaa kietoutua myöhemminkin taka-alalle jääviä henkilöitä. Teemat, kuten seksi, uskonto, valta ja kuolemanrangaistus, ovat kuitenkin kiinnostavia ja niin tämäkin sarja onnistui koukuttamaan nopeasti - kaudella on vain kahdeksan jaksoa, mutta puolivälistä saakka odotin jo innokkaasti illan Oz-hetkiä.

157/365

Jälkiä jättämättä (The Killing)

Kolmas tuotantokausi (2013)

Ookei, paljastan, että kolmoskauden ensimmäinen jakso saattaa järkyttää monia katsojia: Linden hymyilee ja Holderilla on puku! Mitä hittoa on tapahtunut? Ensinnäkin kakkoskauden lopun ja kolmoskauden alun välissä on vierähtänyt suunnilleen vuosi. Linden on muuttanut saareen, hankkinut työpaikan vailla stressiä ja vastuuta, aloittanut terveet elämäntavat ja hankkinut nuoren loverboyn. Umpitylsä teini-ikäinen poika on lakaistu isänsä huollettavaksi, mikä tekee sarjasta paljon mukavampaa katsottavaa kuin aiemmin. Holder puolestaan on puksuttanut poliisivoimissa tarmokkaasti, saanut ylennyksen ja uuden vähemmän vinksahtaneen työparin ja alkanut hänkin seurustella.

Luonnollisesti nämä näennäisonnelliset kuviot on luotu vain romutettaviksi ja pian Holder kiikuttaa Lindenin paratiisiin tutkintakansioita, joihin Linden tarraa silmät kiiluen kuin narkkari neulaan. Ja pian meininki on samanlaista kuin ensimmäisellä ja toisella kaudella, erona vain se, että nyt Linden ja Holder tuntuvat olevan paremmin sovussa ja toimivan sulavassa yhteistyössä ikuisen naljailun ja ovien paiskomisen sijaan.

Kolmannella kaudella Rosie Larsen ja sarjan tanskalainen äiti Forbrydelsen ovat viimein saaneet rauhan ja sarja lähtee omille teilleen uusine juonineen. Alkuun juoni teini-ikäisiä prostituoituja tappavasta sarjamurhaajasta tuntui vähän tylsältä, mutta kiinnostavaksi sen tekee pian kaksi seikkaa. Ensinnäkin Linden alkaa uskoa, että hänen vuosia aiemmin vaimonsa murhasta vankilaan toimittamansa Ray Seward (Peter Sarsgaard) onkin syytön ja että murhaaja on sama, joka nyt listii teinityttöjä. Huono homma, sillä Seward odottaa jo pian tapahtuvaa teloitustaan.

Mielenkiintoista onkin se, että kuolemaantuomitun viimeisiä hetkiä ja jopa vanginvartijoiden yksityiselämää kuvataan vankilan seinien sisäpuolella. Jälkiä jättämättä -sarjan hienous piilee juuri siinä, miten pitkälle sen inhimillinen ymmärrys ulottaa lonkeronsa, sen sijaan että sarja keskittyisi kuvaamaan vain poliisitutkintaa. Toinen kaudesta mielenkiintoisen tekevä ulottuvuus on se, miten teiniprostituoitujen elämää kuvataan läheltä, sympaattisesti mutta realistisen oloisesti. Heidän koko elämänsä ei ole kurjuutta ja surkeutta, vaan siihen mahtuu myös unelmia, ihastuksia ja teinimäistä kikatusta. Jengin sydän on Bullet (Bex Taylor-Klaus), luonnontieteistä kiinnostunut poikatyttö ja lesbo, josta pian tulee Holderin tiedonantaja.

Kolmoskausi tuntui olevan liian nopeasti ohi, vaikka siinä on vain yksi jakso vähemmän kuin aiemmilla kausilla. Kauden laatu ja fiilis ovat kuitenkin taatusti samaa tasoa kuin aiemminkin, eikä amerikkalaisversion lähtö omille teille alkuperäisversiostaan ole tehnyt sille lainkaan hallaa.