Realismi kaukana

147/365
Suuri puhallus (Now You See Me) (2013)

Salaperäinen näkymätön taho kutsuu tarot-korttien avulla koolle neljä silmänkääntötemppujen taitajaa: katutaikurit Daniel Atlaksen (Jesse Eisenberg) ja Jack Wilderin (Dave Franco), kahlekuningatar Henley Reevesin (Isla Fisher) ja mentalisti Merritt McKinneyn (Woody Harrelson). Porukalla, toisin kuin katsojalla, tuntuu olevan jonkinlainen mielikuva siitä mitä kutsu merkitsee, mutta kaikki äimistelevät toistensa läsnäoloa. Maagikombon ensimmäisen kokoontumisen jälkeen hypätään ajassa vuosi eteenpäin. Nyt The Four Horsemen -nimellä toimiva ryhmä on kuuluisa ja esiintyy täysille katsomoille.

Varsinaisesti tarina alkaa Las Vegasin show'sta, jonka aikana ryhmä valitsee satunnaisesti yleisöstä henkilön, jonka pankin lupaavat ryöstää. Pankki sijaitsee Pariisissa, mutta se ei menoa haittaa, sillä ranskalaismies siirtyy holviin teleportaatiokypärän avulla, rahat imeytyvät aika-avaruuskuilun (tms.) kautta Las Vegasiin ja lentelevät suoraan yleisöön.

FBI ja Interpol ryhtyvät selvittämään ryöstöä agentti Dylan Rhodesin (Mark Ruffalo) ja Alma Drayn (Mélanie Laurent) johdolla. "Avukseen" he värväävät tunnetun taikatemppujen paljastajan Thaddeus Bradleyn (Morgan Freeman), joka tosin tuntuu sekoittavan pakkaa enemmän kuin selvittävän sitä. Agentti Rhodes on hommaan vastahakoinen ja koheltaakin kuin viimeistä päivää purkaen sitten kaiken turhautumisensa ranskisnaiseen, joka kaikessa naiseudessaan ärsyttää tältä melkein silmät päästä. Leffaseuralaiseni totesi, että realismi on elokuvasta aika kaukana, mutta mielestäni suurin epäjohdonmukaisuus juonessa on nimenomaan se, että Dray kuitenkin menee ja ihastuu Rhodesiin.

Taikuriryhmän sisällä varsinaisia ihmissuhteita ei sitten nähdäkään, eikä sen jäsenistä opita muuta kuin välttämätön. Ryhmää tarkastellaan ennen kaikkea FBI:n näkökulmasta käsin, mikä on vähän tylsä ratkaisu. Leffa jää melko köykäiseksi viihderymistelyksi, jonka kiintoisimmat show-pätkät nähdään heti alussa. Itse hypetetty ja ennakoitu lopun suurtapahtuma jää aika vaisuksi esitykseksi. Elokuvan ansio on sen viihdyttävyys ja ennalta-arvaamattomuus, mutta toisaalta pitkä miinus on se, että siinä kerta kaikkiaan on yksi käänne liikaa. Johan niitä on nähty.