Ajaton ajankuva?

145/365

Julmia aikeita (Cruel Intentions) (1999)

Luin viime syksynä eräälle kirjallisuuden kurssille Choderlos de Laclosin kirjeromaanin Vaarallisia suhteita ja selvitettyäni, että sen pohjalta on tehty useita elokuvia ja tv-sarjoja, joista Julmia aikeita on yksi, heräsi minussa vastustamaton tarve nähdä leffa uudestaan. Selvisi, että se oli helpommin sanottu kuin tehty. Voisi kuvitella kyseessä olevan juuri sellaisen "klassikkoleffan", jota pursuisi joka paikasta ihmisten halutessa hankkiutua omista kopioistaan eroon. Olin väärässä, samaan aikaan kun iskin jälleen kerran kirveeni kiveen Susanne Bierin Rakastan sinua ikuisesti -leffaa etsiessäni. (Olen edelleen vakuuttunut, ettei sitä ole koskaan julkaistu Suomessa dvd:llä!) Julmia aikeita ei löytynyt Netflixistä, ei kirjastosta(!), ei Facebookin kirppispalstoilta joilla sitä etsintäkuulutin, ei livekirppiksiltä, ei nettileffakaupoista, ei Anttilasta (paitsi boksissa, joka sisälsi koko "trilogian"), eikä edes elokuvadivarista. Aloin jo uskoa, että kyseessä todellakin on helmi, josta sen omistajat pitävät kiinni kynsin hampain. Huuto.netiin en alentunut, koska tiesin, että jonain päivänä leffa vielä kävelisi vastaan. Ja niinhän se teki, lopulta eräällä Facebook-kirppiksellä kohtuulliseen kolmen euron hintaan. Mutta melkein vuosi sen metsästykseen meni.

Julmia aikeita on yksi 1990-luvun teinielokuvan kultakauden helmistä - kauden, jonka vasta nyt kymmenisen vuotta jälkeenpäin tajusin olleen nimenomaan kausi ja päättyneen ajat sitten. Muistan leffan olleen iso juttu tyttöjen lehdissä ja että siitä puhuttiin koulussa innostuneesti kauan ennen kuin se tuli elokuvateattereihin, vaikka luultavasti meillä ei ollut mitään hajua siitä, mistä elokuva kertoisi, saati että se perustuisi ikivanhaan ranskalaiseen merkkiteokseen. Yllätyksenä se tuli vieläkin.

Harmikseni en ole blogannut Vaarallisista suhteista. Nyt en juuri muista sen lukemisen synnyttämistä tuntemuksista muuta kuin sen, että "hei, täähän on ihan vetävä, ei yhtään tylsä!" ja että kummastelin suuresti lukiessani sitä, miten avoimia ja leväperäisiä 1700-luvun Ranskassa oltiin seksuaalisuuden suhteen, sillä kirja tuntui pärjäävän kieroilussa ja ristiinsekstaamisesssa melkeinpä Kaunareille. Tietenkin sittemmin kävi ilmi, ettei moinen meininki todellakaan ollut mikään normi, vaan kirjan moraalittomuus aiheutti skandaalin aikalaisten keskuudessa.

Katsoessani Julmia aikeita nyt 14 vuotta sen valmistumisen jälkeen, se herätti kiitettävästi samanlaisia tuntemuksia kuin Laclosin kirja. Oltiinko 1990-luvulla yleisesti ottaen noin avoimia seksuaalisuuden suhteen, vai onko tämä elokuva vain poikkeus normeista?

Laclosin kirjan tapahtumat on leffassa siirretty 1700-luvun Ranskasta 1990-luvun Amerikkaan. Siirtymä toimii yllättävän hyvin. On helppo uskoa, että rikkaat teinit saattavat olla juuri niin tylsistyneitä, että järjestävät huvikseen pelin, jonka nappuloina ovat oikeat ihmiset, joista he eivät välitä tuon taivaallista. Avioliiton kautta sisaruksiksi tulleet Sebastian Valmont (Ryan Phillippe) ja Kathryn Merteuil (Sarah Michelle Gellar) kaipaavat elämäänsä haastetta ja pistävät pystyyn vedonlyönnin: Sebastianin on määrä kellistää tyttölehden sivuilla neitsyysvalaansa julistanut Annette Hargrove (Reese Witherspoon). Mikäli hän epäonnistuu, Kathryn saa hänen vintage-autonsa. Mikäli taas onnistuu, Sebastian pääsee toteuttamaan pitkäaikaisen haaveensa sekstailla "siskonsa" kanssa. Eikä siinä kaikki: "You can put it anywhere", Kathryn lupaa. Aluksi Sebastian yrittää siis päästä pukille vain päästäkseen uudelleen pukille, mutta Annetten suloisuus lumoaa hänet ja saa hänet rakastumaan tyttöön.

Kathryn ei kuitenkaan ole niinkään kiinnostunut Sebastianin pyrkimyksistä Annetten suhteen, vaan janoaa kostoa exäänsä kohtaan, joka on iskenyt silmänsä viattomaan ja kokemattomaan Cecileen (Selma Blair). Kathryn ottaa Cecilen siipiensä suojaan vain johdattaakseen tämän turmioon, jotta puhdas neitonen olisi exältä "pilalla". Varsinaisen turmelemisen hoitaa senkin tietysti Sebastian, jolla on siihen oma motiivinsa. Öööh, no tämä juonenkulku toimi kieltämättä vähän paremmin 1700-luvun Ranskaan sijoittuessaan, sillä Kathrynin ja Sebastianin edustaman seksuaalimoraalin maailmassa ei "turmelusta" luulisi enää olevan olemassakaan, puhumattakaan Cecilen viattomuuden tasosta. Cecile hahmona pelkistyykin naiiviksi ja suorastaan vähä-älyiseksi, vaikka hänellä onkin leffan henkilöistä jaloimmat pyrkimykset.

Laclosin romaani koostuu kirjeistä, joita henkilöt - juonittelijat ja juonittelun kohteet - kirjoittavat toisilleen, ja kuten kirjeromaaneissa yleensä, kaikki paljastuu viimein kirjeiden päätyessä vääriin käsiin. Elokuvassa kirjeet on korvattu Sebastianin pitämällä päiväkirjalla, johon hän kirjaa tarkasti kaikki naisseikkailunsa ja juonittelut Kathrynin kanssa. Tarinan loppua on hieman muunneltu leffaa varten, sillä alkuperäinen loppu ei todellakaan olisi toiminut nykyaikaan sijoittuvassa elokuvassa. Vaikka siinä on vahvasti läsnä 1990-luku ja sen ajan teinileffojen perinne, on tarinan peruspilarit pidetty enimmäkseen hienosti pystyssä.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin leffasta. Mielestäni se on jollain lailla ajaton - kuten Laclosin romaanikin - sillä juonittelu aiheena ei koskaan vanhene. Samalla se on kuitenkin vahvasti aikansa kuva. Tarina soljuu sujuvasti ja tarjoaa yllätyksiä, muttei mitään moderneja viime hetken twistejä, vaan nätisti rakennetun juonenkulun. Yleisesti ottaen näytteleminen sujuu pääkolmikolta ihan kivasti ja Reese Witherspoon on niin nuori että hirvittää. Sarah Michelle Gellar ja Selma Blair voittivat leffasta MTV Movie Awardsissa Paras suudelma -palkinnon, jonka sittemmin ovat voittaneet esimerkiksi Robert Pattinson ja Kristen Stewart neljänä peräkkäisenä vuonna! Julmia aikeita on kiva aikamatka niihin hetkiin kun teineistä teineille tehtiin vielä elokuvia, jotka eivät pursunneet yliluonnollisia olentoja.