Tylsä tiivistelmäpostaus alta pois!

Alan pikkuhiljaa toipua viime viikon ylityörumbasta, mutta tällä viikolla Armani ja Mustakaapu ovat aiheuttaneet poikkeuksellisen paljon häiriötä, niin etten ole oikein ehtinyt bloggaamisen pariin. Tätäkin tekstiä ährään jo neljättä päivää. Täytyy suunnata katse eteenpäin, kohti uusia kulttuuritekoja, ja niinpä kahlaan läjän kertyneitä nyt vauhdilla pois alta - viuh viuh!

133/365
Joanne Harris: Karamellikengät (2008)
Suom. Satu Leveelahti

Tämä kirja sinänsä ansaitsisi kokonaisen postauksen, mutta juonen tulinkin jo kiteyttäneeksi koko Vianne-trilogiaa sivunneessa tekstissä aiemmin. Mainitsin siinä lukeeni kirjan englanniksi siinä vaiheessa kun sitä ei vielä oltu suomennettu. Kuvittelin että kirjasta löytyisi paljon juttuja, jotka olisin onnistunut missaamaan, mutta yllättäen yllätyksiä ei tullutkaan vastaan. Kiitettävän simppeliä kieltä siis henkilölle joka lukee korkeintaan kirjan vuodessa englanniksi. Tarina imaisi mukaansa yhtä vahvasti kuin viimeksikin, vaikka lopputulos oli suunnilleen tiedossa. Mukavan tunnelmallinen kesäkirja, joskin Vianne on tässä trilogian keskimmäisessä osassa vähän ärsyttävä yrittäessään kieltää itsensä - ja itseltään kaiken hauskan. Zozien hahmon räiskyväisyys kuitenkin kompensoi muita puutteita.

134/365
Mennään naimisiin! (Love, Wedding, Marriage) (2011)

Onneksi on Netflix, eikä siis tarvitse suoranaisesti enää maksaa tämän tason leffoista. Täysin tyhjänpäiväiselle perhekomedialle on suomeksi annettu mokoma harhaanjohtava nimi varmaankin siksi, että edes pari häähullua innostuisi sen vuokraamaan. Häät ovat kuitenkin ohi muutamassa minuutissa. Parisuhdeterapeutti Ava (Mandy Moore) menee naimisiin ihan mitäänsanomattoman tyypin (Kellan Lutz) kanssa. Pian häiden jälkeen Avan vanhemmat kuitenkin ilmoittavat erostaan ja Ava heittäytyy täysillä pelastamaan heidän rakoilevaa liittoaan laiminlyöden omansa.

136/365
Vanhan Kirjallisuuden Päivät, Sylvään koulu, Sastamala

Voin kuulkaas kertoa, ettei tällaisiin tapahtumiin ole kovin hauskaa mennä kahden euron budjetilla. Viime vuonna alkanut perinne perinteiden romuttamisesta jatkui tällä kertaa. Mnjääh.

137/365
I ♥ Huckabees (2004)

Olipas kummallinen pätkä.

138/365
Ian McEwan: Makeannälkä (2013)
Suom. Juhani Lindholm

Tämä kirja olisi ehdottomasti ansainnut kunnollisen postauksen, mutta ehkä ensi kerralla - sillä tulen varmasti lukemaan Makeannälän joskus uudestaan. Pidän Ian McEwania yhtenä suosikkikirjailijoistani ja odotan uusia suomennoksia aina sormet syyhyten. Sitten kun viimein saan sellaisen käteeni, iskee kuitenkin aina rimakauhu ja alkaa ahdistaa, sillä McEwanin teokset ovat niin loppuun asti hiottuja ja kerronnaltaan täydellisiä (eli saattavat sisältää paljon hyvin tylsiä katkelmia), että niiden lukeminen vaatii aina tietynlaisia voimavaroja. Siksipä ihastuinkin ikihyviksi tähän kirjaan, joka päällisin puolin on melkoinen hömppäromaani.

Se kertoo nuoresta, paljon lukevasta Serenasta, joka haaveilee romantiikasta ja seikkailuista ahmien niitä kirjojen sivuilta sillä aikaa kun niitä ei omalle kohdalle satu. Serena saa turvallisuuspalvelussa työskennellessään tehtäväkseen tutustua lupaavaan kirjailijaan, jota halutaan tukea hieman kyseenalaisella apurahalla. Serena rakastuu miehen teksteihin ja sitten itse mieheen, ja niin alkavat onnelliset viikonloput, kävelyt puistossa ja loputtomat rakastelusessiot. Suhdetta kuitenkin varjostaa Serenan salaisuus, tämän työn todellinen luonne ja syy apurahan myöntämiseen.

Inhoan yleensä sitä, kun romaanien sisällä esiintyy runoja tai novelleja, jotka joku hahmoista on kirjoittanut. Niinpä heti alkuun ärsyynnyin kun Serenan lukemana käydään läpi useita Tomin kirjoittamia novelleja, mutta valpastuin kiinnostuksesta kun huomasin, että yksi niistä on itse asiassa melkein täsmälleen sama kuin McEwanin itsensä 1970-luvulla kirjoittama Dead As They Come, josta jouduin joskus kirjoittamaan analyysin kirjallisuuden kurssille. Kyseinen novelli on julkaistu kokoelmassa In Between the Sheets, josta löytyy myös tarina kirjailijan ja hänen apinansa suhteesta, joka niinikään on siirretty uudelleen Makeannälän sivuille. Serena kritisoi näitä novelleja armotta ja ilmaisee halveksuntansa kaunokirjallista kikkailua kohtaan.

Upotetut novellit eivät suinkaan jää tarinan ainoaksi kikkailevaksi osioksi, vaan teos paljastaa todellisen karvansa vasta lopussa ja leikittelee jatkuvasti tekijän ja lukijan, lukijan ja tekstin, tekstin ja tekijän suhteilla. Tarina on kuitenkin ennen kaikkea helposti lähestyttävä viihderomaani, joka riemastuttaa osoittautuessaan monimuotoisemmaksi kuin ensin antaa ymmärtää. Makeannälkä on mahdollisesti uusi suosikkini kaikista lukemistani McEwanin kirjoista. (Suomennetuista lukematta ovat vielä Ajan lapsi, Viaton, Amsterdam ja Mustat koirat.)

139/365
Nimeltämainitsematon bändi nimeltämainitsemattomassa paikassa päivänä X

Pikkubändeistä kirjoittaminen niiden nimellä on vaarallista, koska niillä on tapana googlata itseään, ja koska kyseessä oli tuttujen bändi, en halua heidän löytävän tätä syväluotaavaa arviotani: melkoista meteliä.

140/365
Siunattu (Bless the Child) (2000)

Jossain vaiheessa tehtiin paljon tällaisia uskonnollispohjaisia kauhutrillereitä. Muistan joskus teini-iän tietämillä nähneeni niitä kymmeniä, mutta ilmeisesti tämäkin buumi on sittemmin laantunut. Kim Basingerin ja Christina Riccin tähdittämä trilleri on alkuun varsin vetävä ja mielenkiintoinen, mutta lässähtää nopeasti kun käsikirjoituksesta loppuvat yllätykset. Hienoja tietokonepaholaisia!

141/365
Maria Peura: Vedenaliset (2008)

En useinkaan harrasta tämänkaltaista taidesoopaa ja ihan syystä. Kyllä tässäkin kirjassa jonkin sortin tarina on, mutta mitään maata mullistavaa ei tapahdu, vaan sivut soljuvat ohi tuokiokuvina. Yllättävän tuskaton lukukokemus kuitenkin alun inhotuksen jälkeen.