Kranaatti ja konkurssi

222/365

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe (2013)

Suom. Helene Bützow

16-vuotias Hazel sairastaa parantumatonta kilpirauhassyöpää, mutta on lääkekokeilun kautta saanut elämälleen muutaman vuoden lisäaikaa. Sen sijaan että Hazel laatisi suureellisia listoja asioista, jotka haluaa tehdä vielä ennen kuolemaansa, hän haluaisi ennen kaikkea lukea ja olla rauhassa. Vanhemmat kuitenkin toivovat, ettei tytär vain makoilisi odottelemassa kuolemaa ja patistavat tätä käymään esimerkiksi syöpälasten vertaistukiryhmässä - elämäniloa kukkeimmillaan.

Eräänä päivänä vertaistukiryhmä tuottaa iloisen yllätyksen, kun Hazel kohtaa siellä uuden tulokkaan. 17-vuotias Augustus, jolla "oli puolitoista vuotta sitten pikkuriikkinen luusyöpä", on välittömästi Hazelin kanssa samalla aaltopituudella. Nuoret jakavat keskenään pimeän huumorintajun, pelkonsa ja ajatuksensa kuolemasta. He rakastuvat, siitä huolimatta, että Hazel yrittää sen viimeiseen asti kieltää.

Hazel saa myös Augustuksen häiriintymään kirjasta, jota on itse lukenut kuin Raamattua. Sen kirjoittaja, Peter van Houten, tuntuu olevan ainoa ihminen maailmassa, joka ymmärtää miltä Hazelista tuntuu olla elossa, mutta kuolemaisillaan. Ainoa vika kirjassa on, että se loppuu yhtäkkiä kesken lauseen.* Hazel ymmärtää tämän tarkoittavan, että kirjan päähenkilö (joka myös sairastaa syöpää) kuolee tai ei pysty enää kirjoittamaan. Hänestä on kuitenkin epäreilua, että tarina jää samalla kesken myös sivuhenkilöiden osalta. Niinpä hän on kirjoittanut useita kirjeitä van Houtenille saadakseen tietää, miten muiden henkilöiden kävi. Vastausta ei kuitenkaan ole kuulunut, eikä kirjailija ole kirjoittanut enää mitään esikoisteoksensa jälkeen. Sen sijaan tämä on vetäytynyt Amsterdamiin ylhäiseen yksinäisyyteensä viettämään erakkoelämää.

Kun Augustus lukee Viistoa valoa -kirjan, hän on sen lopusta yhtä tuskissaan kuin Hazel. Ja pian nuoret ovatkin jo lähdössä Amsterdamiin tapaamaan Peter van Houtenia. Matkasta tulee ainutlaatuinen kokemus, vaikkei kaikki menekään suunnitelmien mukaan.

Tähtiin kirjoitettu virhe on niin hyvä ja niin viisas, että tuntui pitkään siihen sopimattoman lapsekkaalta, että Hazel on niin tosissaan ja pakkomielteinen siitä, miten fiktiivisen syöpäpotilaan äidin ja hamsterin kävi tämän kuoleman jälkeen. Lopulta koin kuitenkin ahaa-elämyksen ja ymmärsin, että fiktiiviset henkilöt symboloivat Hazelille tämän oman elämän sivuhenkilöitä. Erityisesti Hazel on huolissaan siitä, onko hänen vanhemmilleen olemassa elämää hänen kuolemansa jälkeen. Tätä asiaa hän ei kuitenkaan pysty suoranaisesti käsittelemään, vaan lähestyy sitä metaforan kautta - kuten Augustus, joka "polttaa" tupakkaa sytyttämättä sitä - siis ei anna tappavan tappaa, tai jotain sellaista. (Välillä kirja tuntui suoraan sanoen liian fiksulta minulle.)

Rakastin tässä kirjassa ehkä suunnilleen melkein kaikkea aina nimestä alkaen. Sydämeni sykähti onnesta aina kun avasin sen, eli ei kovin montaa kertaa, koska se oli ahmittava nopeasti. Ja vaikka tykkään hirveästi lukea nyyhkyfiktiota, pidin kuitenkin äärimmäisen tervetulleena sitä, ettei tästä muodostunut sellaista. Toki lukiessa saa itkeäkin, mutta huomattavasti enemmän nauraa - ja vaatii melkoista taitoa kirjoittaa enimmäkseen hauska kirja tällaisesta aiheesta.

Olisin halunnut ja voinut valita kirjasta kymmeniä viisaita ja hauskoja katkelmia, mutta jouduin palauttamaan sen kirjastoon, jotta seuraava onnekas voisi siihen ihastua, ja ehdin pelastaa siitä vain tämän pätkän, jolle hykertelin vielä eilen kirjatessani sen ylös:

"Isaac nojasi kädellään tarjoilupöytään ja naulitsi jättisilmänsä minuun, 'Okei. Olin aamulla poliklinikalla ja sanoin lääkärille, että olisin mieluummin kuuro kuin sokea. Hän sanoi siihen, ettei se toimi niin, ja minä vastasin tyyliin: "Ymmärrän kyllä ettei se toimi niin. Sanon vain, että jos voisin valita olisin mieluummin kuuro kuin sokea, vaikka tajuankin, ettei minulla ole valinnan mahdollisuutta." Siihen se tyyppi sanoi: "No, tässä on se hyvä puoli, että sinä et kuuroudu", ja minä sanoin sitten: "Kiitos että selititte minulle, ettei silmäsyöpä vie minulta kuuloa. Tunnen olevani onnekas, kun teidän kaltaisenne älyn jättiläinen suostuu leikkaamaan minut."'" (TKV, 24.)

*On ihan ymmärrettävää, että kun kesken jäänyttä lausetta niin moneen otteeseen vatvotaan, lukijalle syntyy epäilys ja pelko siitä, että Tähtiin kirjoitettu virhe saattaisi loppua sillä tavalla. Pikainen blogikierros osoitti, etten ollut ainoa, joka kurkkasi loppuun kesken kirjan!

Loppuun vielä kymmenen pisteen vihje, johon konkurssi iski. En keksi yhtään juttua, joka pitäisi välttämättä ostaa juuri Tiimarista, mutta tulen joka tapauksessa kaipaamaan sitä. Häiden alla se oli alennuspöytineen ihan korvaamaton mesta, sillä hää- ja askartelukamalla jos millä osataan rahastaa! (Ai mikä vihje? Klikkaa tänne.)