Seppo Jokinen: Hukan enkelit (2001)
Komisario Koskinen on toipunut epäonniseksi kääntyneestä Kreikan-matkastaan ja alkanut avioerosta toipuakseen hölkätä pitkin Hervannan katuja. Työtoverit puolestaan yrittävät kilpaa järjestellä Koskiselle treffejä ystäviensä ja sukulaistensa kanssa ja jonkinlaiseen yrittämiseen tämä viimein taipuukin. Rikokset eivät kuitenkaan Tampereellakaan näytä vähenemisen merkkejä ja pian Koskinen ja kumppanit saavat setvittäväkseen jopa poikkeuksellisen kimurantin jutun.
Peltolammilta löytyy surmatun miehen ruumis, joka ruumiinavauksessa osoittautuu liikuntavammaiseksi mieheksi. Pyörätuoli kuitenkin on teillä tietymättömillä ja juttu vaikuttaa heti alkuun kaikin puolin hämmentävältä. Mies osoittautuu pian Kissanmaalla sijaitsevan Hukantupa-nimisen palvelutalon asukkaaksi ja käy ilmi, että tappouhkauksia on sadellut sekä miestä kohtaan että tämän omasta suusta riittämiin. Kukaan ei oikeastaan vaikuta kaipaavan Raimondiksi kutsuttua miestä lainkaan. Juttu kuitenkin mutkistuu entisestään, kun Hukantuvasta pian löytyy toinenkin ruumis, jonka kuolemasta kaikki puolestaan ovat hyvin järkyttyneitä ja joka osoittautuu Raimondin täydelliseksi vastakohdaksi.
Hukan enkelit voitti aikanaan Vuoden johtolanka -palkinnon, eikä syyttä. Kirja on tähän saakka lukemistani ja kuuntelemistani Koskisen tutkimuksista kirkkaasti paras. Jo itse tutkittava juttu on niin kiemurainen, että jännitys säilyy aivan loppumetreille saakka. Tietoa tihkuu tuskallisen hitaasti ja mysteerin tonkiminen tekee siitä vain suuremman mysteerin, mutta tutkinta edistyy kuitenkin koko ajan.
Kirjassa on vahva psykologinen ote. Vammautumisen aiheuttamia tuntemuksia ja muutoksia niin psyykessä kuin fysiikassakin kuvataan seikkaperäisesti. Tässä kirjassa uhreja on paljon enemmän kuin ne pari ruumista ja uhrien tarinoille uhrataan poikkeuksellisen paljon painomustetta. Samalla tutkimuksia rytmittävät Koskisen juoksu- ja pyörälenkit ja miehen orastava kuntoilufriikkiys rakentaa hänen ja Hukantuvan väen välille voimakasta vastakkainasettelua. Kuntoiluharrastus ja jutun tutkinta huipentuvat Pirkan hölkkään, johon Koskinen leikillään haastaa pari työtoveriaan ja jonka tuloksesta intoutuu koko poliisilaitoksen väki lyömään laittomasti vetoa. Urheilu tekee myös aivoille hyvää, mikä huomataan, kun Koskinen juuri kyseisellä hölkkäreissulla onnistuu viimein järjestelemään jutun palaset mielessään kokoon ja ratkaisee mysteerin.
Tutkimusten ohella Koskinen joutuu perehdyttämään työhön tutkintasihteerinsä Taru Luttisen äitiyslomasijaisen, joka antennipipoineen on vähintäänkin omalaatuinen ja siivoaa Koskisen mielestä aivan turhan innokkaasti. Vielä hankalammaksi projektiksi kuitenkin osoittautuu työpaikkakiusaamisen kitkeminen, jonka Koskinen esimiehenä joutuu ottamaan tehtäväkseen. Taru nimittäin soittaa Koskiselle ja kertoo olevansa huolissaan miehestään Antista, jota laitoksen uusimpana ja nuorimpana tulokkaana nälvitäänkin melko armottomasti ja joka ei ahdistukseltaan meinaa saada enää untakaan. Kirjassa tuodaan hyvin esiin, kuinka vaikea tilanne on ratkaista. Suora puhe työpaikkakiusaajille vain pahentaisi tilannetta ja kaiken lisäksi Koskinen tajuaa itsekin osallistuneensa kiusaamiseen vähintäänkin suvaitsemalla sen.
Kirjassa on siis paljon kaikkea meneillään niin Koskisen yksityiselämän kuin työnkin puolesta, vaikka sivumäärä ei ole merkittävästi suurempi kuin aiemmissakaan kirjoissa. Jotenkin Hukan enkelit vain onnistuu olemaan kerrassaan toimiva ja monipuolinen kokonaisuus, joka ei jätä mitään tarpeita täyttämättä. Jopa Koskisen ja Ulla Lundelinin ammattimaisen työsuhteen väräjävän pinnan alla alkaa jo kyteä jotain niin aavistuksenomaista, että Koskinen hädin tuskin edes tajuaa sitä.
Tämän postauksen kuvituksena ovat Armanilta tilaamani kuvat Peltolammilta, josta ensimmäinen ruumis Hukan enkeleissä löytyy. Kuten huomaatte, kyseessä on varsin metsäinen kaupunginosa, jonka merkittävin maamerkki on 1970-luvulla rakennettu vesitorni. Siellä sijaitsevat myös Hervannan jälkeen seuraavaksi halvimmat opiskelija-asunnot. Sanalla sanoen Peltolammi on juuri sellainen paikka, josta ruumiita löytyy. Hukantupa-palvelutalo lienee fiktiivinen laitos, vaikka Sudenkatu jolla se sijaitsee, onkin oikeasti olemassa Kissanmaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti